Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Silloin kuuli hän ääniä aholta ja herähti haaveistaan. Metsän laitaan tuli sieltä parvi kylän poikasia juosten lehmäinsä jäljestä, jotka juuri oli laskettu laitumelle. Lehmät painuivat notkoon ahon alle, mutta pojat jäivät Joukoa huomaamatta aholle, istahtivat tien viereen eväskontteineen ja alkoivat niitä availla.
Kun Panu tuli kotiin turhaan Joukoa etsittyään ja kerättyään sitten kirjan lehdet ja kannuksen ja Reidan vaatteet ja ne taikamajaan vietyään, josta löysi tapetun käärmeen ja sen Joukon teoksi arvasi oli jo ilta käsissä, ja lehmät ammuivat tarhan edessä. Emäntää ei näkynyt kotona.
Taas retkahtaa Reita selälleen, menee äänettömäksi, on kuin kuollut. Silloin pääsee parkaisu Joukon suusta, hän hoipertuu maahan ja alkaa huutaa: Minä tapoin, minä tapoin! Joukoa heittää! Joukoakin heittää! voivottavat naiset. Jouko lankesi loveen! Nyt se meni siihenkin! Reita herää! huutavat toiset. Reita oli noussut istualleen ja katseli oudostellen ympärilleen.
Olinpa, missä olin ... mitä se sinuun! Ensi kerran kuuli Panu vaimoltaan semmoisen sanan ja semmoisella äänellä. Hän hyökkäsi häntä vastaan, käsi ojona. Mutta emäntä huusi, astuen puolestaan hänkin Panua vastaan, huusi ihan hänen suunsa sisään: Poikaasi olin saattamassa! Joukoa? Joukoa, jonka olet hulluksi kironnut, umpikiroihin kironnut. Reita tuli sanaa tuomaan. Poika houri ja höpisi.
Samassa pistää käärme päänsä vasemmasta silmästä ja loirahtaa lattialle nälkäisenä suutaan aukoen ja kieltään kierrellen Joukoa kohti, puoli ruumista pystyssä. Joukolla on vielä kädessään seipään pää, jolla mustaa härkää iski, se hujahtaa ilmassa ja sattuu orteen, josta karisee maahan taikakaluja... Jouko iskee toisen kerran käärmeen päätä kohti, keppi sattuu, ja pää menee murskaksi.
Jollet sietäne iloja, Päivän paistetta pakene Se ilon loi ihmisille Menekin susien maille, Yön ja talven tunturille, Kussa ei kuuta, aurinkoa Eikä tähtien valoa. Mutta nyt on nousuaika, Kuulet lintujen lirinän Jäniskin jo tuosta juoksi. Aurinko salon sisästä Jo vesiä välkyttävi, Herätellen heikommatkin. Tarttuen Joukoa käteen. Nouse, Jouko, notkostasi Päivän kirkkahan poluille! KOLMAS N
Sinä tapoit sen. Jouko kiiruhti pois. Reita katseli hänen jälkeensä, näki Panun veräjällä odottavan, tarttuvan Joukoa käteen ja menevän hänen kanssaan niityn poikki. Hän pistäytyi aittaan, sukaisi vaatteita ylleen ja hiipi jälkeen. Mutta kun Panu on Joukon kanssa saapunut metsän rintaan, puhuu hän pojalleen näin: Kuulin, että olet loveen langennut.
Päivän Sana
Muut Etsivät