Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Mutta kun minä kiersin ympäri kirkon, tulin lopuksi kohdalle, jossa ihan selvään erotin äänen kuuluvan siinä hyvin likeltä, kivijalasta. Menin likemmäksi, löysin erään huokureiän ja samassa kuului parkaisu sieltä ihan nenäni edessä.» »Hy-i!» »Minä en muista kirosinko vai siunasinko minä, kun pistin käteni reikään...» »Hy-y-yy!» »Käteni sattui karvaiseen elävään...» »Huu-uu!»
Mitä se on? Mikä siellä huutaa? Näetkö mitä? On, niinkuin naisen ääni huutaisi. Tuon tuostakin kuului kuutamon hämärästä kuin tukahdettu uikutus ja väliin parkaisu ja sitten ajavain meteliä. Auttakaa! Autt...! kuului nyt selvään, ja jonkin matkaa heistä näkyi saaren takaa täyttä laukkaa karkaava hevonen rekineen, kadoten samassa toisen saaren taa ja sinne häipyen näkymättömiin ja kuulumattomiin.
Mutta samassa pääsi häneltä parkaisu, siunaus: Juha seisoi suorana työtukkinsa ääressä, silmät verillä, käsi kohona ja siinä kirves, ortta hipoen. Minä minä vielä tapan sen! kähisi hän, ja kirves upposi hamaraansa myöten tukkiin. Hän kiskaisi sitä irti, mutta se ei irtautunut, pölkky seurasi mukana ilmaan ja paukahti alas niin, että koko tupa vavahti ja leipäorsi romahti lattiaan.
Hän tiesi kaikki rakkaudesta ja äiteydestä, hän, tämä katutyttö, joka oli säilyttänyt puhtautensa, vaikka hän oli ollut niin paljon lian kanssa tekemisissä. Ja se oli äiteyden suru, joka valitteli tuossa neitseessä, äärettömän epätoivon parkaisu, joka puhkaisi melkein tiedottomasti itselleen tien kyynelvirran kautta, mikä ei kuitenkaan voinut sitä vaimentaa. Nyt syntyi salissa iloista hälinää.
Silloin kuului kimakka parkaisu melkein hänen jalkainsa juuresta, ja syrjään hypäten näki hän miehen hahmon hangessa, joka käsiään huitoen puhui outoja, ymmärtämättömiä ääniä, jotka vähitellen selvisivät käsittämättömiksi sanoiksi: Kiesusta, Kiesusta, Kiesusta!.. Auta, Isä, Poika ja Pyhähenki ... tuli polttaa ja puhaltaa ... sikerö taivaalla ja kynttiläkruunu ... taloni poltti ja tuhosi ... vaan haudasta veri vuotaa ja hyrskyy ja hyrskyy ... Panu kaatuu, Panu kaatuu!
Taas retkahtaa Reita selälleen, menee äänettömäksi, on kuin kuollut. Silloin pääsee parkaisu Joukon suusta, hän hoipertuu maahan ja alkaa huutaa: Minä tapoin, minä tapoin! Joukoa heittää! Joukoakin heittää! voivottavat naiset. Jouko lankesi loveen! Nyt se meni siihenkin! Reita herää! huutavat toiset. Reita oli noussut istualleen ja katseli oudostellen ympärilleen.
Ja äkkiä, kun kaikki olivat kuin kivettyneinä, kuului Frédéricin parkaisu. Hän oli mieletön, hän tahtoi ottaa hengen itseltään, hän sanoi, että hän oli murhannut Rosen, sillä hänen olisi pitänyt estää tytön tulemasta kotiin rankkasateessa. Häntä täytyi pidellä kiinni, viedä pois Chantebledistä, jotta ei uutta onnettomuutta tapahtuisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät