Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
»Minä onneton olen kai jotenkin kieroon kasvanut raukka. Eikö niin, täti?» Neiti Smarin vavahti kuin olisi piston saanut ja alkoi hätäillen vakuuttaa: »Et rakkaani, et». »Minä olen. Minä olen. Minä itse tiedän, ja te tiedätte. Ja te kuulitte, kun isä minulle jääkylmästi hyvästiä jättäessään käski minun opetella oikeaksi ihmiseksi.
Oli se Heikkikin niin itsepintainen ja taipumaton kuin teräksestä tehty. Eeviä ihan harmitti. Saisi Heikkikin joskus taipua eikä aina sitä häneltä vaatia. Eevi itki, itki niin, että sydän oli haljeta. Mutta sitte johtui mieleen että entä jos syy olikin hänessä itsessään? Hän vavahti. Olihan Heikki niin hyvä ja hellä, hän oli ankara ainoastaan omantunnon sitä vaatiessa.
Vavahti neito haaveista suruisan uneksinnan, kuin iskenyt ois aavistus kautt' ikävöivän rinnan; ei viipynyt hän, katsahti vain taiston kenttää päin, ja lähti hiljaa, hiipi pois, hämyksi häilähtäin. Pois vieri hetki, toinenkin, yö joutui, taivaall' uivat hopeina pilvet valkeat, vaan maat jo tummentuivat. »Hän viipyy! Turha tuskas on, oi tytär, minne jäät!
Ja heidän välitsensä hän näki semmoista, jota ei ennen ollut vielä unissaankaan aavistanut ... ja se löi vastaan semmoisella kirkkaudella ja suuruudella, että hän ihan säikähti sitä ja jäi siihen paikkaan sitä katsomaan, voimatta hengittääkään. Ja se tuli niin yht'äkkiä ja aukeni eteen niin suurena ja mahtavana, että sydän vei veret poskilta ja koko ruumiissa vavahti.
Minä kuulin Anna-Liisan kepeän astunnan ja riensin häntä vastaan, hän vavahti vähäisen nähdessänsä minua, vaan sanoi sitte: 'Olipa hyvä, että sinun tapasin, sinun täytyy kuunnella, mitä sinulle kerron, sen oikeuden itselleni vaadin'.
On parempi, että Klas Henrik ja minä emme kajoo valtiopäiväkysymyksiin, sillä meillä on eri mielipiteet melkein joka asiassa." "Niinpä niin, ja naiset ovat liian lujaluonteisia, muuttaakseen mielipidettä." Regina tädin kasvot synkistyivät ja hänen ihraleukansa vavahti peloittavasti.
Likisti neito kättäni: Vavahti silloin rintani; Sivelsi sormin poskeain: Kuohahti veri rinnassain; Syleillen vaipui kaulalleni: Jo luulin jättäväni maan; Huulensa liitti huulilleni: En tiennyt mitä luulinkaan. Sin' et usko tarua, Ett' ois ruusupensasta Luotu puiden kuninkaaksi; Vaan kyll' uskot, poika, sen, Ett' on luotu neitonen Sydämesi valtiaaksi.
Prinssi tuijotti häneen ilmeettömillä punareunaisilla silmillänsä: »Ettekö te sitä ole ennen tiennyt?» »En ... kuka hänen vaimonsa on?» »Señora Leemans, eräs kuuluisuus, joka...» Kuningas vavahti Señora-nimen kuullessansa ja kysyi: »Hän on siis juutalainen?...» »Luultavasti...» Seurasi lyhyt vaitiolo.
Vaan kuinkapa olisi kuulunut koskessa, vaikka olisit huutanutkin? Onko Kaisa sen nähnyt? Mitä se on nähnyt? vavahti Marja. En enää muista, sanoi Marja nopeasti. Vasta kosken alla toinnuin. Juha oli hetken aikaa vaiti ja mittaili puuta silmillään; sitten hän taas virkkoi, ääni värähtäen: Sitoivatko ne sinut siellä? Ketkä ne? Sepä se, ja ne sen toverit. Sitoivatko?
"Katsoppa, tuossa hyörii Anni". Lentsin sydäntä vavahti syvältä; hän ei itsekään tietänyt, minkätähden, mutta setä jatkoi tyyneesti: "Katsoppa, siinä on kiero naiseläjä, aina talttuva, ja hän on minun hovinarrini.
Päivän Sana
Muut Etsivät