Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
On toinen kuin veri punainen ja kolmas kuin yö musta. Ens kivi on nuoruus kuninkahan ja toinen on kuningasrata, mut kolmas kaikkea merkitsee, mitä hällä on kaduttavata. On vanha jo kuningas Börje, jää jo häneltä valtikka, valta. Hän haudan jo matkaa haaveksii ja pääsyä taakan alta. Elo julmako on? Me väitämme niin, kun varpunen maahan putoo, mies sortuu sorjihin unelmiin.
"Varpusen Lauri! onko hän sinun isäsi? Miksi eilen valehtelit minulle?" huusi patroni valmiina kurittamaan Heikkiä valheesta. "En minä valehdellut!" kiirehti Heikki huutamaan, "ette minulta isääni kysyneet". "Lauri Varpunen!" kertoi patroni, "ja hänen jalkansa on leikattu poikki, sanoit? Kuka leikkasi ja miksi?" "Tohtori leikkasi.
"Siellä oli iso sali semmoinen, ja salin päässä korkolattia ja siinä iso joukko naisia ja miehiä..." "Mamseleita ja herroja, sitä kai tarkoitatte", sanoi västäräkki, ojentaen itseänsä, ja heilutti häntäänsä. "Niin juuri", jatkoi varpunen, "ja heidän keskessään oli muuan mustanuttuinen herra keppi kourassa, joka sillä viuhtoi ja vauhtoi, ja muut lauloivat, pitäen kädessään paperiliuskoja."
Lauri Varpunen oli pienen tilan omistaja, joka asui lähellä K n kaupunkia. Hänkin oli nuorena ollut merimies. Mutta merimieheksi, joksi hän oli ruvennut syystä, ettei hänen kodissansa häntä tarvittu. Siellä kun oli neljä häntä vanhempaa veljestä työtä tekemässä merimieheksi ei hän kelvannut; siihen oli hänen luonteensa liian tulinen.
... Loiskis! kellariin ne menivät! Sinne menee jäännös vuosihyyrystä mutisi hän itsekseen. Matruusi on lintu, jota metsästäjä vainoaa! oikea varpunen virikkeiden keskellä ... hän ui pelkkien haikalain seassa!... Rejer puisti olkapäitään... Hm! hm niin! täytyy olla koko mies voidakseen ainoastaan elää!
Sellaisia ei Suonio koskaan tarjoa meille eikä voi tarjota. Kaikkein vähimmän hän voi tarjota niitä omasta mielestään, sillä hän tahtookin olla vain »varpunen», joka vaikenee kevään virkeämpien laululintujen saapuessa. Näin on käynyt ja tullee vast'edes vielä enemmän käymään Suonion laulurunouden.
Kun se oli syönyt tarpeeksi, lensi se pois; mutta puolipäivän aikaan näkyi se taasen. Vähäinen varpunen, kun joka päivä löysi leipää ja sokeria häkissä, tuli sinne joka kerta kun nälkä oli, mutta lensi sitten pois, iloitakseen vapaudestaan. Elsan tyytyväisyys palasi nyt vallan täydellisesti.
Hän ryhtyi heti virkaansa ja määräsi mitä ääntä kunkin tuli laulaa. "Varpunen ja koskenkara!" lausui hän juhlallisesti, "te laulatte diskanttia." "Se on tietty", vastasivat nämä. "Närhi! te laulatte alttia ja kauniisti". "Kauniisti!" vastasi närhi. "Naakka muori! Tenori!" "Niin juuri, herra tirehtöri." "Ja, korppi, rakas puolisoni, baasi ääntä laulaa." "Laulaa!" toisti korppi.
Minä pyydän, jatkakaa, minun vaimoni on kirjoittanut teistä, minä olisin kiitollinen, jos saisin kuulla... Ei, minä se kiitän ja minä se olen kiitollinen. Ainoastaan silloin, kuin saan selitellä ajatuksiani, tunnen vielä eläväni tässä kauniissa, mutta hirvittävässä maailmassa muuten istun untelona kuin paleltunut varpunen. Ajatus tulee selväksi vasta silloin, kuin se puetaan sanoihin.
Mitä sinä tahdot? Mitä sinä voit? Mene kuoliaaksi paleltuneen talvikärpäsen luo ja kuvittele hänelle, että olet auringon paiste. LIISA. Ei, kyllä hän puhuu, mutta hän puhuu harvoin ja ymmärtäväisesti. PRINSESSA. Ymmärtäväisesti! Mitä on ymmärtäväisesti? Kiekuuko kukko ymmärtäväisesti? Visertääkö varpunen ymmärtäväisesti? Mene, sinä ymmärryksinesi, ja salli toisten puhua omalla tavallaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät