Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Eräänä aamuna, Niilo herran vielä maatessa, astui hänen mataminsa elikkä emäntäpiikansa ensimmäiseen kamariin, jossa varpaillaan hiipien ryhtyi huoneen korjaamiseen. Pianpa kuului ulkoa kovia askeleita, eikä aikaakaan, niin astui sisään muuan nuori, pulska herrasmies, joka nähtävästi ei ollut H:n kaupungin asukkaita. Korkealla äänellä kysäsi vieras: "Täälläkö tohtori Nieminen asuu?"
Hän heräsi, kun Esteri muutamia tunteja myöhemmin tuli kotiin. Pieni olento hiipi varovasti varpaillaan ja pelkäsi kovasti, että jos hän häiritsee Hiljaa ja herättää hänet, niin että Hiljan kävi häntä sääliksi. Esteri näytti niin kauniilta, kun hän kuvastimen edessä suki tuuheaa tukkaansa. Hilja ehdottomasti sivellytti kädellään leikkotukkaansa.
Mutta taivas oli kirkas ja poutainen. Voimatta pidättäytyä kääntyi hän toverinsa puoleen: Nouse ylös, Risto! Tule katsomaan! Anna minun nukkua, urahti toveri. Hän hiipi hiljaa, varpaillaan käyden märällä nurmikolla, pirtin perään, jossa kasvoi kukkiva, tuuhea tuomi, imien voimaa alla olevasta ruispellosta.
Niin, Enni, niihin aikoihin ei pyöritty tanssissa niinkuin nyt, kulettiin vain hyvin sievästi varpaillaan ja leninkiä kannatettiin sivuilta kaikkihan näkivät silloin miten jalkojaan liikuttaa, tanssiko huonosti vai hyvästi.
Huomattuaan Lindhin saa säälin ilmeen kasvoilleen ja menee varpaillaan ulos. LINDH. Oikaisekse. Suun ympärillä katkera piirre. Hyvä on. Soittaa. PESONEN tulee. Rehtorska tulkoon. Herra Lindhille sanokaa, että olen hänen tavattavissaan virastossa alhaalla. PESONEN menee. HANNA tulee. HANNA. Jäykkä, suora, katkeran kylmä ja terävä. Olen vielä kerran pakotettu vaivaamaan herra kuvernööriä.
Se tunne rinnassaan palasi hän pihaan ruispellon piennarta myöten ja hiipi varpaillaan makuuhuoneeseensa, jossa hänen miehensä jo onneksi oli nukkunut eikä kuullut hänen tuloaan. Hän itse valvoi vielä kauan vuoteellaan, silmät suurina katsellen aamuruskosta valkenevaa pohjoisikkunaa.
Minä mäikäytän nyrkilläni oveen, niin totta hänen täytyy avata minulle, ja jos tuo vanha noita kuulee sen, sitä pahempi, vaan ei se minun syyni ole!" Hän teki "oikealle ympäri"... Ovi oli raollaan. Heti kiiruhti luutnantti taas varpaillaan tuohon salaiseen huoneesen. Sohvalla lepäsi Kolibri kiiltävän keltaisessa hameessa, leveä punainen vyötin vyötäisillä.
Kun ei ketään kuulunut, läheni hän varpaillaan sairashuoneen ovea ja raotti sitä. Pienen, lyhyen sohvan nurkkaan olivat Helmi ja Viljo painuneet. Poika oli nukahtanut sisaren polvelle. Nojaten päätään sohvan kaidetta vastaan oli Helmikin vaipunut uneen. Ainoa, joka valvoi, oli Hilkka. Hän oli asettunut vuoteen jalkopäähän, pienelle, matalalle jakkaralle.
Hänellä oli kirja kädessä ja vaikka hän lausui varoituksensa rankasevalla äänellä, lensi kuitenkin hellä hymy hänen huulillensa. Nähdessänsä suloisen lapsen seisovan siinä varpaillaan. Silloin tuli herra naista taluttaen, sillan yli. He pysähtyivät hetkeksi kuuntelemaan; sitte irroittihe nainen hänen seurastansa ja riensi edellä levottoman lapsen tykö.
Viimein hän oli kokonaan nostanut silmänsä ylös minun silmiäni kohden ja seisoi varpaillaan, antaaksensa, enemmän miettiväisenä, kuin tavallisesti, minulle tuota kallista pikku suudelmaa kerran, kahdesti, kolmesti ja kiirehti ulos huoneesta. He tulivat kaikki yhdessä takaisin viiden minutin perästä, ja Doran outo miettiväisyys oli silloin kokonaan mennyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät