United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sen perästä varotti hän meitä kuuntelemasta pahaa puhetta lähimmäisestämme. 'Kuuntelia, hän sanoi, 'on yhtä syyllinen kuin puhuja; joka vastaan-ottaa varastetun tavaran yhtä huono kuin varas. Jollei olisi ketään pahaa puhetta kuuntelemassa, ei kukaan semmoista puhuisikaan.
Tuokaapa tänne ruukullinen viiniä! Pikku Maria, nyt sinun pitää mennä jo sisään aurinko on alhaalla varotti ukko. Anna minun tuoda viiniä! pyysi Maria. Hän lähti juoksemaan, mutta kompastui kiemuraisen käytävän ruohoon ja kaatui. Adelsvärd kiirehti paikalle ja nosti pikku olennon pystyyn.
Lukkari varotti kämmensyrjällään ja tankkasi samalla, joka sanaa painostaen: Minä sanon sinulle, Hellä Karoliina, jotta muista sinä, jotta sinun miehesi on kirkon palvelija ja jotta sinä et saa olla pahana esikuvana seurakunnalle!
Näytti itsensä esinnä Marialle Magdalasta, Koska seisoen surulla Läsnä haudan huokaileepi, Aivan itkeepi ilotoin. Koska katsoopi takansa Löysi Luojan seisomassa, Eikä tiedä Jesukseksi. Lausui Luoja laupiaasti: "Mitä sä valitat vaimo? Mitä itkien murehdit, Ketä etsit onnetoinen?" Luuli Maria lujasti Isännäksi yrttitarhan, Sanoi suulla surkealla: "Löydä en Luojaani levossa, Pois un vietynä peräti. Enkä tiedä kusta etsin, Jos olet ottanut isäntä, Toiseen siirtänyt siahan, Niin sano sama minulle, Että ottamaan menisin." Jesus mainitsi: "Maria!" Tuli tästä tuttavaksi. "Raboni rakas", sanoopi, Se on; "suotu Mestarini." Jesus vaimoa varotti: "
Kun vastaus viipyi, varotti vielä Partanen: »Mutta niin kuin sanottu, niin meidän talossa eivät akat saa olla jouten. Työtä tehdään, että luut vain ryskävät, mutta syömisen puolta taas on, vaikka olisi kolme kahden tynnörin mahaa itsekullakin.» Mutta jos Partanen oli tähän asti ylpeillyt, niin alkoi nyt Kaisakin nenäänsä nostaa.
»Pakkaatpas!» väitti Antti Jussia valehtelijaksi ja Jussi sanoi siihen: »Elä valehtele!» He väänsivät aivan ähisten. Nyt varotti Jussi: »Elä sinä vain sitä jalkakammia käydä!... Pelin pitää olla rehellinen!» Antti todisti hengästyneenä: »Ei sinua saa kaatumaan.» »Ei sinuakaan.» »Levätään välillä!» läähätti Antti. He lepäsivät, vetivät vyönsä tiukemmalle ja alkoivat uudestaan.
Silloin nousi rouva, meni miehensä nenän eteen, varotti samalla lailla, kämmensyrjällänsä tahtia lyöden, ja tankkasi: Ja muista sinä, Tenho Ossian, jotta sinä olet seurakunnan edessä luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisessä, ja jotta sinä et saa seurakunnan edessä sanaasi syödä. Lukkari nuuskasi kiivaasti.
Poislähtöä tehdessään hän toki varotti: »Mutta nyt paakii ne puustaimet sinne piähän niin jotta ne kestäät, eivätkä valu pois kuin herneet Pietilän akan rikkinäisestä säkistä!» »Poisko?» kauhistui mestari ja sokeata uhmaa täynnä väänsi Manasse häneen yhä synkempää katsetta, nurkassa seisten, ikäänkuin siitä suojapaikkaa hakien, housupahasiansa näpissä kannattaen.
Rouva rupesi kärpäslapulla tappamaan kärpäsiä akkunasta, kääntyi tehtävänsä lopussa puoleksi lukkariin päin ja yritti: Ja minä sanon sinulle vielä sen... Hel-lä! varotti lukkari keskeyttäen, sillä hän arvasi mitä nyt jo oli tulossa. Mutta rouva yltyi: Minä sanon si... Hel-lä! keskeytti lukkari aivan karjasemalla. Jotta sinä olet virren honottaja! huusi silloin Hellä Karoliina sen sanottavansa.
Ja lukuunottamatta koiraa, on aina jäljellä tuo inhimillisen kätyrin esiintyminen Lontoossa, vaunuissa näkemämme mies, ja kirje, joka varotti sir Henryä tulemasta nummelle. Se ainakin oli todellista, mutta se saattoi yhtä hyvin tulla suojelevalta ystävältä kuin vaaralliselta viholliselta. Missä oleskeli nyt tämä ystävä tai vihollinen? Oliko hän jäänyt Lontooseen vai seurannut meitä tänne?