Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Et ole hyvällä tuulella tänään", virkkoi Antti; "minun mielestäni Vappu on kuin muutkin naiset". "Se on tietty, hän on kuten sanot, kauniimpi ja ylpeämpi; ehk'ei hän sille taida mitään. Minusta nähden olkoon mimmoinen tahansa." Tuli taas kevät ja kesä. Oltiin alinomaa työssä, ja niin Heikki sai kotinsa kuntoon ja kaskensa kaadetuksi. Kesä oli sateinen ja kylmä.
Keväisen auringon säteet heloittivat väreilevän hohtavina, lämpöä uhkuvana, toiveita herättävinä. Sattuipa vielä Vappu sunnuntaiksi. Paljon oli jo aamusta alkaen kansaa liikkeellä. Julia pääsi myös iltapäivällä ulos kaupungille Aarnion kanssa. Hän ihmetteli kun ei Julia heti alkanut entistä jankutustaan lakkoasioista. Lopulta huomasi hän syyksi, ettei se vielä tietänyt mitä oli päätetty.
Aamulla häitten edellisenä päivänä meni Sesilia Vapun luo. Hän ei ollut pitkään aikaan siellä käynyt, hän oli luullut huomaavansa ettei Kaarle hyväksynyt hänen käyntiänsä siellä, mutta nyt oli Vappu sairas, ja hän meni. Sesilia tapasi Vapun iloisempana ja levollisempana kuin milloinkaan ennen. "Näetkö, neiti, Jumala on armollinen ja ottaa minun pian täältä pois.
Niin sillä on! äyhkäisi viimein Vappu pidätellyn kiukun koko voimalla. Samassa tempasi hän kukkaron taskustaan, löi sitä kämmeniensä välissä ja oikein pirullisen raaoin äänenpainoin kerskaili: ... Vaan elkää luulko että minä siltä kerjäämään joudun: on minun kukkaroni melkein niin täysi kuin teidänkin, ja jos loppuu, niin toista tulee. Niillä hyvästillään hän sitten meni.
Päivällisen jälkeen, joka aina oli maukas ja hyvin valmistettu, sillä vanha Vappu oli mainio keittäjä, istuttiin lukemaan seuraavan päivän läksyjä; niin tekivät kaikki muut, paitsi Bruuno, joka säännöllisesti meni kävelemään hämärässä naapuritalon poikien kanssa. Freedrikin täytyi ehtimiseen muistuttaa veljeänsä ehdoista, jotka edellisenä kesänä olivat tuottaneet hänelle monta ikävää hetkeä.
Vappu oli sanonut, että meillä on rakennusseteli kuninkaalta, ja arvellut, että tuskin rupeamme maksamaan hänelle mitään veroa. "Tuokaa vain kumpikin pukki jouluksi, sen sanon sinulle, senkin noita-akka, muuten saat sellaiset joulupidot, jommoisia et ennen ole nähnyt, sen minä sanon ja sen saat uskoa; ja korjaa nyt luusi!"
Nyt he ovat syöneet, niin että parasta on, Pekka, kun menet sisälle ja katsot, mitä he aikovat tehdä." "Niin", virkkoi Pekka nousten samassa; "kerro, Niila, veljellesi, miten asia on, ja menkää sitten työhön." Pekan tullessa tupaan istuivat Vappu ja Matti vaiteliaina. Vappu lopetti äänettömyyden sanoen Pekalle: "Kiitoksia nyt, ja hyvästi tällä kertaa!
Mitäs parempaa pyytäisinkään. VAPPU. Niin, ettei itsellänne ole siinä suhteessa mitään sanomista? RISTO. En puutu, en kajoa koko elävään, sen lupaan. VAPPU. Hyvä! Siinä tapauksessa minä otan poikanne ja koetan Jumalan avulla saada hänestä ihmistä. RISTO. Mutta minulla oli vähän toistakin asiaa. Tulkaa nyt sentään istumaan. Eikö? No, tehkää niinkuin tahdotte?
Olli näki piikojen joukossa nuoremman sisarensa, käveli sen luo ja äkkiarvaamatta kuihkasi hälle korvaan: "Vappu". "Olli!" huusi tyttö kohti kurkkuansa ja kääri veljensä syliinsä. Samalla lensi väliovi vierashuoneesen auki ja Anna hyppää pirttiin huutaen: "Kuka huusi Ollia". "Tässä on Olli, karkulainen", sanoi tyttö imarrellen. "Missä on Risto?" huusi Anna.
VAPPU. Mutta olittehan kihlannut tuon tytön, sen kuin ymmärsin. Minkätähden sitten jätitte hänen noin vain? RISTO. Minkätähden, minkätähden! Sepä kysymys. Tietysti sentähden kun sain paremman. Tottahan Johanna toista on kuin Kerttu, jolla tyttöparalla ei ole kunnon hamettakaan, saatikka sitten rahoja pankissa niinkuin tällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät