United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänen äskettäin niin kova ja vihainen katsanto muuttui sitte äkisti; hän hymyili leppeästi, suopeasti ja sanoi: "Kas se oli yksi keino, jota kyttä käyttää. En tiedä, onko toinen temppu yhtä varma". Sen sanottuaan, laski alamittainen pyssynsä maahan, tempasi herran käden kämmeniensä väliin ja virkkoi ystävällisellä, rukoilevalla äänellä: "Rakas herra kyttä!

Niin sillä on! äyhkäisi viimein Vappu pidätellyn kiukun koko voimalla. Samassa tempasi hän kukkaron taskustaan, löi sitä kämmeniensä välissä ja oikein pirullisen raaoin äänenpainoin kerskaili: ... Vaan elkää luulko että minä siltä kerjäämään joudun: on minun kukkaroni melkein niin täysi kuin teidänkin, ja jos loppuu, niin toista tulee. Niillä hyvästillään hän sitten meni.

Ja hopeahelaisesta piipustaan pojat ostotupakkiaan polttelivat, mutta tytöt kiersivät arpaheiniä sormiensa ympärille tai kurkottivat läheisestä puusta lehden, jota vuoron pureksivat, vuoron kämmeniensä keskessä hieroskelivat, kunnes se mureni ja uusi tuli otettavaksi. Lähenin höyryvenhettä, joka oli parista lankusta tehdyn sillan päähän kiinnitettynä.

Emä on aivan hellä lastansa kohtaan; hän sulkee sen rintaansa kohden kämmeniensä välissä ja vähemmänki vaaran tullessa painaa sen veden alle. Jos lapsi haavoitetaan, tulee äiti julmaksi ja hirmuiseksi vihassansa, eikä jätä sitä vaikka se kuollutkin olisi. Jäällä maatessa taikka korkealla uidessa lyödään vääkkäinen keihäs rintaan ja annetaan sitte uida siksi että hän veren vuodatuksesta väsyy.

Ennätti Panu vielä keihästä karhun rintaa kohti iskiessään kiljaista sen syntysanat: »Hiien honka, älä mieheen koske!», jotka hän yksin koko heimossaan tunsi, kun karhu vikkelällä liikkeellä keihään kärjen väisti ja saaden varren kämmeniensä väliin rutaisi sen poikki kuin kortteen.

Aivan kuin hän olisi luvannut jotain erinomaista! Hän itse oli jo kauan ollut lähdössä, ryytimaan keskipaikoilla. Eikö siitä nyt vihdoinkin päästä liikkeelle, sanoi hän kääntyen taloon päin ja antaen molempien kämmeniensä retkahtaa vauhdilla alas.

Senkö lie ollut syy vai sateesta yhä liettyneemmän maaperän taikka ehkä Matliinskan viinaryyppyjen, että Lindströmi nyt tuntui seisovan paljo epävakaisemmilla perusteilla kuin tänne tullessaan. Pimeälle kadulle päästyään, jolta ainoakin lyhty jo oli sammutettu, kupsahti hän tuon tuostakin kämmeniensä varaan, vaikka hyvin koettikin seinän vieruksilla pysytellä ja seinuksista varailla.