Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Onko Matliinskalla viinaa pari ryyppyä ja joku leipäpala?" kysyi laiha mies sävyisästi. "Aina tuota lie sen verran, että Lindströmi lämpimän saa ... Vaan onko sitä rahaa?" "On ... on joku lantti ... päästäkäähän sisään, Matliinska ... minulla on kylmä, että hampaat lokattaa!" rukoili hän yhä. Ovi avattiin.
"Haha-haha!" nauroi vanha ämmä ilkeästi, "niinhän se on Lindströmi jo sanonut senkin seitsemänkymmentä kertaa ... vaan ei noita vielä ole näkynyt ... ja saatanhan tuon pitää minäkin että välistä aina saan sen myrskylaulun kuulla, jota miesvainajani oli tapa laulaa!" Ovi narahti kiinni jälleen ja salpa solutettiin sisäpuolelta paikoilleen.
Lindströmi paran laihat ja viluiset sormet siellä jouhista rokaa hypähyttelivät ... viinaryyppynsä ja leipäpalansa korvaukseksi hän siellä ämmälle sitä "miesvainajan myrskylaulua" veteli!... Myöhään oli yö jo kulunut, ennenkuin viulun ääni töllissä taukosi. Taas siirrettiin syrjään telki, taas narahti ovi ja ulos tuli äskeinen kulkija, jonka perästä ovi entiseen tapaan sulettiin.
"Raittiusseuraltako?... Onko se Lindströmi mennyt raittiusseuraan?... Katsohan vain sitä vekkulia!... raittiusseuralta rahoja perii ja sitten Matliinskan luona viinaan juopi ... ei uskoisi sitä kälmiä!..." "En minä itse seuraan vielä kuulu ... vaikka tienestiä siltä olen saanut ... mutta parasta kait se olisi ... parasta olisi..." toimitti Alvar Lindström solahtaessaan ämmän lämpimään tölliin.
"Kuulkaahan, Matliinska!" Lindströmi oli jo menossa, vaan vielä ovelle päin käännähti. "Hääh! sanoiko se Lindströmi mitä?" kuului ämmä sisältä kysyvän. "Niin, minä vain arvelin Matliinskalta pyytää, ettette möisi vielä sitä viulua ... ehkäpä minä sen piankin tässä lunastan, kunhan tienestiä saan..."
Senkö lie ollut syy vai sateesta yhä liettyneemmän maaperän taikka ehkä Matliinskan viinaryyppyjen, että Lindströmi nyt tuntui seisovan paljo epävakaisemmilla perusteilla kuin tänne tullessaan. Pimeälle kadulle päästyään, jolta ainoakin lyhty jo oli sammutettu, kupsahti hän tuon tuostakin kämmeniensä varaan, vaikka hyvin koettikin seinän vieruksilla pysytellä ja seinuksista varailla.
Ja kunhan Lindströmi aina käypi minulle sitä miesvainajani laulua soittamassa, niin saatanhan minä odottaa siksi, kunnes Lindströmi rahaa saapi..." "Hyvä, hyvä ... pian kai minä raittiusseuralta saankin ... ja sitten minä sen lunastan..." Vanha ämmä pärähti nauramaan.
"No noh, ei huolita myödä, kunhan Lindströmi aina käypi täällä sitä miesvainajani laulua soittamassa, niin..." "Kyllä, kyllä ... ja minä maksan siitä sitten enemmän kun muut, Matliinska..." "Hyvä, hyvä..." Sisäovetkin kuuluivat kiinni tupsahtavan ja pian sammui valokin punaisen verhon takaa tehden tuon pienen likaisen pihan, jos mahdollista, vielä entistä pimeämmäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät