United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen tiesi äiti ja Vappu etukäteen. Niin tapaus juoksi kuin vanhaa latuaan. Vappu pantiin naapurilta, toiselta puolen katua lainaamaan kerinpuita. Hän lähti, viipyi hetken aikaa, palasi ja jäi seisomaan äidin eteen, katsoen häneen suurilla sinisillä silmillään. Tietysti unehutit! sanoi äiti ja piiskat annettuaan kysyi: Muistatko nyt?
Grills saa kyllä olla rauhassa; ruotsalaiset eivät tahdo hänelle eikä meille mitään pahaa. Mitä sinä arvelet?" "Samaa kuin tekin", vastasi Antti reippaasti. "Veljeni teki, mitä itse olin aikonut tehdä. Hyvä on, niinkuin on. Missä Matti on?" "Vappu saattoi hänet Norjan suomalaisten luo Röytäjärven seuduille. He ovat samaa sukua kuin mekin, siellä hän on turvassa. Maailma on suuri.
Sitten Pekka ja Heikin vaimo menivät yhdessä Heikin kotiin, jossa Vappu pantiin sänkyyn. "Kiitos, Pekka, kiitos! Kyllä minä tiedän, mitä on tapahtunut", kuiskasi Vappu sulkien silmänsä, jotka jo olivat tulleet entiselleen. "Mene, Pekka auttamaan katon korjaamisessa, niin saamme sairaat sisään sinne. Kyllä minä Vappua hoidan; hoitakaa te molempia miehiä!"
Siihen Vappu oli sanonut, että ylpeä ruotsalainen kenties saisi kuulla hänestäkin jotakin.
Nyt tuli Juho ja Margareetta pieneen eteiseen ja Juho virkkoi samassa muutaman joutavan sanan. Mutta kun Vappu kuuli vieraan ääneen, kuulteli hän ja sanoi puoliääneen "kuka se oli? Mitä hän sanoi? Onko kuningas kuollut?"
RISTO. Kyllä Vappu hänet ottaa, saatte nähdä. Kouluttaapa vielä papiksi, jos hyvin käy. LEENA-KAISA. Kun nukkuu niin sikeästi, ettei herääkään. Hyvästi nyt sitten vähäksi aikaa. RISTO. Hyvästi, hyvästi! Onnea matkalle. Mutta kuulkaas vielä, Leena-Kaisa. Tuota noin mitäs minun taas pitikään sanoman eikä valehteleman. Niin!
"No, sillä välin kuin talolliset olivat sodassa, oli Vappu käynyt heidän kotonaan ja riitautunut heidän akkaväkensä kanssa, jotka Vappua sanoivat ylpeäksi ja ilkeäksi, ja silloin Vappu oli heitä lyönyt. Sitten pari talollisten lehmää laitumella kuoli ja yksi taittoi jalkansa.
Mutta tuommoinen raukka. Mitä osaan hänelle tehdä? Ei, nyt on hukka peli. Ottaisivatkohan ne tuota köyhäin hoitoon? Kun koettaisi. LEENA-KAISA. En usko, että ottavat. Mutta tiedätkös, mitä Johanna toivoi? RISTO. Sanokaa! LEENA-KAISA. Että Vappu ottaisi pojan kasvatikseen. RISTO. Jokohan tuo sen tekisi? LEENA-KAISA. Sopii ainakin kysyä. Jos minä veisin lasta hänen luokseen ja puhuisin siitä.
Eipä suinkaan; mutta etkö tahtoisi jäädä meille talveksi? Kyllä se, mitä meillä on, riittäisi sinullekin." "Tahtoisitko sitä, Vappu?" virkkoi Pekka katsahtaen toista kiitollisesti silmiin. "Kyllä minä tahtoisin!" "Minä kysyn sitten kotiväeltä, mitä mieltä he ovat", sanoi Pekka. "Tarvitseeko sinun siitä kysyä keltään?" "Kyllä tahdon heidän kanssaan neuvotella; arvelen, että he tarvitsevat minua."
Ikkunan takaa kaikuu eläköönhuutoja. RISTO. Mitä mietitte, Vappu? Eiköhän olisi hauskaa sentään olla tuolla kohdalla. VAPPU. Morsiamenako? RISTO. Niin juuri. Kun vielä noin kunnioitetaankin. Seuratkaa pois Johannan esimerkkiä ja ottakaa itsellenne mies tekin. VAPPU. Enpä hänestä ole millänikään. RISTO. Mutta minkätähden ei? Teille niitä kumminkin on tarjolla sulhasia kuin kirjavia kissoja.