Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
KULLERVO. Näen kyynelvirrassasi, Kera sun surusi vuoksen, Vuotavan omat suruni. Noin oletkin kiehtovaisin. Surunkaunis mun suloni. Likemmäksi sun likistän. Taas vapiset, tyttö riepu.
Tuli tuoni kukan luokse, Kalma luokse kaunokaisen, Kuiski syksyn kukkaselle, Huoliansa huokaavalle, Vanhalle, vapisevalle: "Vaivu pois jo vanha kukka, Muutu mullaksi, murene! Ei elossa enää sulla Lie ees virkoa vähäistä: Teit jo heelmäsi, teräsi, Vanhuuttaskin jo vapiset".
Siihen menee hyvin paljon aikaa. Hyvin paljon aikaa. Kiirehdi nyt. Kyllä. Kyllä minä kiirehdin äiti. Oletko sinä niin hermostunut tuosta lapsen kuolemasta, että aivan vapiset ja puristat kaulaani, niin että tekee kipeää.
"sinä tiedät, rakas ystäväni, ettei ole erittäin hauska mennä ulos päivällistä syömättä, vai kuinka?" "E-e-ei!" vastasi Dora heikosti. "Kuinka sinä vapiset, lemmittyni!" "Koska tiedän, että aiot torua minua", huudahti Dora surkealla äänellä. "Silmäteräni, minä aion vaan puhua järkevästi kanssasi". "Niin, mutta järkevästi puhuminen on pahempi kuin toruminen!" huudahti Dora tuskissaan.
Omatuntosi paljastaa sinut! Sinä vapiset kostavan jumalan uhkaavan vasaran edessä. Poistu luotani ja jätä minut suruuni!» »Tuska on järkesi hämmentänyt, Ione», Arbakes virkkoi vaivoin saaden äänensä pysymään rauhallisena. »Annan sinulle anteeksi. Huomaat lopultakin minut varmimmaksi ystäväksesi. Mutta julkinen katu ei ole oikea paikka neuvotteluille minun lohduttaa sinua. Tänne, orjat!
Miksi vapiset? Minua vähän peloittaa tulla sinun luoksesi. Se tekee minut niin rauhattomaksi. Sinä et sitä ymmärrä! Se on sentään niin alentavaa. Oi minä voisin painaa pääni syvimpään soppeen, jott'ei häpeäni näkyisi. Anna minun erota! Ei, Lyyli. Minä rakastan sinua liian paljon.
Kuinka tuommoiseksi olet tullut? Vapiset aivan. Mitä maidosta sinulle on, kahvia keittää tarvitsee, siitä lämmin tulee, eikä lämmitys herroillekaan pahaa tee.» »Ei teekään», sanoi Aksel, »eikä kuivat vaatteet serkulleni, sillä hän on myöskin ihan märkä».
Hän otti raskaan avaimen takkinsa sisältä. "Suojele sitä hyvin, Matasunta. Se on viimeinen aarteeni." "Minä kiitän sinua, Vitiges kuningas Vitiges " korjasi hän ja tarttui avaimeen, mutta hänen kätensä vapisi. Avain putosi. "Mikä sinun on", kysyi kuningas painaen avaimen hänen oikeaan käteensä . Matasunta pisti sen valkosilkkisen alusvaippansa vyöhön . "Sinähän vapiset.
Minun on vaikea saada sinua kulkemaan paperia pitkin yhtä reippaasti ja huolettomasti kuin ennen. Lähtiessäsi liikkeelle sinä epäröit niinkuin lintu, jonka häkki on avattu, mutta joka ei vielä oikein usko eikä uskalla lentää ulos. Miksi vapiset, kynäni, miksi epäröit? Sinä vapiset ilosta siksi, että tiedät olevasi vapaa.
Suo minun näyttää elämälläni todeksi, että minun puolestani voi kaikki parhaaksi kääntyä". "Kaikki on jo hyvin, jos niinkin, että meidän täytyisi kuolla", vastasi Lents. "Sillä välin, kun kappale äsköin soi, johtui mieleeni tämä ajatus: me olemme löytäneet vilun-ihanan jälleen; se on lumen alla kasvanut hellässä sydämmessäsi ja meissä kaikissa. Minkätähden sinä vapiset noin?"
Päivän Sana
Muut Etsivät