Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Pyytäkää yösijaa ja ruvetkaa levolle. Onko likellä semmoista sopivaa? JAARA. Ettei kadotukseen joutuisi, vaan saisi armon... MATLENA. Ruumiinne vapisee. Te olette kovin kipeä. Menkää, hyvä Jaara, jos suinkin vielä jaksatte. Menkää! JAARA. Minä menen, minä menen. Annan ilmi kaikki ja pyydän rangaistusta. Niin minä teen. Hyvästi! MATLENA. Ei hänen laitansa ollut oikein. Saattaa häntä ehkä pitäisi.
Mutta silloin, Annan tultua, leimahtavat hänen silmänsä, hänen ruumiinsa vapisee, hän tarttuu kummeksivan tytön käteen: «Ystäväni Anna«, sanoo hän viehkeästi. «Sinä et enää tunne Johannesta; Johannes ei tunne itseään; Johannes rakastaa«. Anna vaaleni. Hän koetti hymyillä. «Ja kuka on rakastettusi?« kysyi hän vapisevalla äänellä. «Maria! Maria!« huusi Johannes innokkaasti.
"Ei se seikka asiaa pahenna", sanoi Sydney; "minä olen monesti lyönyt harhaan pelin alussa, mutta kuitenkin voittanut lopulta. Kun kerran innostumme, tahdomme väkisinkin onnistua." "Mitä minuun tulee", virkki neiti Alice, "niin, jota innostuneempi olen, sitä huonommin pelaan. En voi tähdätä, käteni vapisee ja minulle käy huonosti."
Se on aivan pieni lippu ja sen toisella puolella on tottumattomalla kädellä kiireisesti lyijykynällä piirretyt terveiset:: »Nyt minä tiedän mitä ikävä on. Oletko Pihlajanterttusi kokonaan unohtanut, minä joka ilta nukun vaan sinua ajatellen.» Omena vierähtää nuorukaisen syliin, paperilippu vapisee hänen kädessään ja silmiin nousee himmeä kimallus. Nuorukainen katsahtaa ylös.
Ei myöskään se kummastuttane Teitä, että hän on valinnut minut siksi, sillä hän on minun isäni. Käteni vapisee mainitessani tätä kaikkein pyhintä nimeä; se on hirviö, jolle minä olen velvollinen elämään, eikä koskaan, kun minä vaan kerran pääsen ulos tästä murhanluolasta, hän ole kuuleva minulta isän nimeä, joksi tähän asti häntä aina nimitin, kun olimme kahden kesken.
Mutta Elias pysyi kuitenkin omassa ajatuksessaan. »Suuret sarvet ovat härjän kunnia, ja kun sankarit taistelevat, vapisee pelkuri, mutta kullakin työllä on oma aikansa: ken ei huoli viisauden neuvoista, saa vuodattaa verensä hulluuden miekkaan.» »Sodan ammatti on meidän työmme, ja missä velvollisuudesta luovutaan, siinä ei ole onneakaan!» huudettiin hänelle vastaan.
VIHTORIIN. Mitä helkkarissa sinä tuossa lörpöttelet ? KALLE. Niin, herra vallesmanni kyllä ymmärtää. Senvuoksihan olin niin peloissani, senvuoksihan en uskaltanut avata. Mutta minä olen keksinyt keinon millä tavalla me hänestä . VIHTORIIN. Mitä tyhmyyksiä tämä on! Olkoon siellä mitä tahansa, niin kyllä minä . PUMMI. Herra Jumala, elä liikahda! VIHTORIIN. Minä luulen, että setä vapisee.
Ja silmät täynnänsä kyyneleitä Vasili katsahti Hannekseen. Mikä ihmeellinen mies! ajatteli hän nähdessään huolestumisen jopa tuskan ilmeen Hanneksen kasvoilla. Ei voi tuskatta nähdä kyyneleitä, vapisee toverin puolesta, jos näkee tämän käsittelevän varomattomasti browninkia, mutta samalla, kun kysymyksessä on asia, ei epäile avata meren sulkuja kokonaisen miljoonakaupungin hukuttamiseksi!
Toisena päivänä olen vallan terve, raitis ja hengen voimat ovat entisellään; toisena päivänä taas olen varsin heikko ja näen kauhistavia aaveita. Mihin vaan käännyn, näen Honoren hahmon, ja hän ei enää ole liikkumattomana niinkuin ennen, vaan hän viittaa minulle kädellänsä, kunnes koko ruumiini vapisee hämmästyksestä.
Mutta nämä vallat eivät maan valtijaita kumarra. Elä vielä lähde, poski on kalvas, käsi vapisee." "Huomenna," virkkoi Hildred, vastaamatta Nornan kutsuun. "Huomenna, vaikka tuuli, aalto ja pilvet sitä vastaan asettuisivat!" Ja Norna tuli, mutta kuumeessa ja houreissa makasi Hildred.
Päivän Sana
Muut Etsivät