Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vaan tekopyhä pakenee, Hän varsin pelkää, vapisee. Hänellä oma pyhyys on; Hän tästä siis on osaton. Hän elää omass' uskossaan; Ei Herra häntä tunnekkaan. Valvokaa ja aina rukoilkaa! Mailman iloissa Salaa saatana Aina vaikuttaa, Pyytää saavuttaa Sielun satimeen, Iloks itselleen. Muista, sielu, se! Valvo, rukoile! Mailma kavaltaa, Voi sun langettaa.
Sinulla ei ole puita, joilla lämmittää. Annaliisa. Miks'ei olisi? Mari. Uuni on jääkylmä. Sitä ei varmaankaan moneen päivään ole lämmitetty. Näenhän myös kuinka vapiset vilusta. Annaliisa. En ole pitkään aikaan ollut terve. "Fluntsaako" lienee taikka mitä... Sairaudesta ihminen toisinaan vapisee...
Seuraavan päivän aamu oli käsissä ja riemulla tervehti Alheidi aurinkoa, sillä Salikilla ei enään ollut mitään tuskia ja haavat olivat melkein terveet. "Oi, Alheidi! Sieluni vapisee ajatellessani sinun uskaltaneesi mennä yksin erämaahan. Olisithan sinä, joka olet mulle henkeäni kalliimpi, voinut joutua petojen saaliiksi." Kuukausia oli kulunut.
Alf raaputtaa pois arvosanansa seisoo edessäni peloissaan sinisine, silmineen, pitkine kauloineen ja vaaleine kutreineen sinun kuvasi ilmi elävänä, kun olit seitsemän- kahdeksantoista vuotta vanha. Ja sitten tuntea, miten hän ihan vapisee käsissäni se on totisesti kuin pyövelintyötä, sen sanon sinulle! No, enemmän minä tyhjää läimäytän kuin lyön.»
Rouva Danville taas sanoi "Ush!" ja tarttui sukkelasti poikansa toiseen käsivarteen, tarjoten toista Rosalle. "Charles!" sanoi nuori tyttö, kummastuksella "kuin sinun kasvosi ovat punastuneet, ja miten käsivartesi vapisee!" Danville hillitsi itsensä silmänräpäyksessä, hymyili ja sanoi hänelle. "Voitko arvata mitä, Rosa?
Runeberg on ainoa, joka voi antaa hänelle takaisin hänen sielunsa autuuden, minkätähden hän ei tee sitä? Ja Emilie vapisee tuon väkevän liekin edessä, jonka yli hänellä ei enää ole mitään valtaa ja joka on käynyt vaaralliseksi ja peloittavaksi.
Vähän ajan päästä tuli orja takaisin, tuoden Glycerialta kirjeen, jonka Manliolle jätti. Manlius ojensi sen keisarille. "Sinulle on tämä kirjoitettu, lue." Vapisevilla käsillä kääri Carinus kirjekierroksen auki ja luki palavin silmin. "Manlius! Kirjeesi vapisee kädessäni. Tuhat tunnetta riehuu sydämessäni, tuska, halu, pyhä kammo ja mieletön rakkaus.
Ja nyt hän on kuningas; ja nyt Jabaster, Israelin sielu, jonka tulisi olla meidän tuomarimme ja johdattajamme Jabaster vapisee epäsuosiossa, sillä välin kuin meidän saastainen Sanhedrimme on Ammoniteja täynnä!"
Heidän uhrinsa ja rukouksensa ovat voimattomat. Kansa on peljästynyt ja vapisee. Sillä Israelin joukot ovat levinneet kuin heinäsirkat, jotka nopeasti hävittävät maan. EVI. Tule ja tarkkaa heitä! Kiroa heitä niin että vuoret vavahtelevat ja Moabin keto aukenee heidän allaan. REKEM. Tule, tulisen sanan mies, ja innostuta kansaa.
Se on kaikki totta! Ja toveri oli ranteessansa tuntenut kuinka Helenan käsi koko ajan vapisee. Jokainen sana, jonka sosialisti lausui, oli Helenalle ikäänkuin hänen ylitsensä laskeutunut tuomio, jonka lähestymisestä hän oli jo lapsuudestaan saakka tiennyt ja oikeastaan joka päivä tuntenutkin. Hän oli vaan aina tahallaan nukuttanut itseänsä pois siitä ja lykännyt sen pelkoa tuonnemmaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät