Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hänen muikea näkönsä tekee kypsät viinirypäleet happamiksi. Kävellessään hän liikkuu kuin muurinmurtaja, ja maa vapisee hänen astunnastaan. Hän on mies lävistämään katseellaan rautapaidan; hänen puheensa kajahtaa kuin hautakello; ja kun hän sanoo »hm», on niinkuin jyrisisi tykistö. Hän istuu komeudessaan kuin ilmi-elävä Aleksanteri. Mitä hän käskee, se silmänräpäyksessä täytetään.
Roisto, murhaaja! huusi luutnantti, lähestyen vastustajaansa vihasta raivoten. Nyt se lurjus jo vapisee. Se olikin totta, mutta vapisipa myöskin konttoristi, joka oli nähnyt silmälasien takaa leimuavan katseen. Hän ei ole mikään aatelismies eikä sotilas, jatkoi kaartinluutnantti, laskien kätensä kreivin olkapäälle. Hän on valepukuinen pahantekijä... Kuka te olette ja mistä tulette?
Isoldella on omat korukalansa, kauniit lemmenleikkinsä ja Tristan vierellään, mikäli tilaisuus sallii, yötä ja päivää; sillä ylhäissäätyisten ritarien tapaa noudattaen hän nukkuu kuninkaallisessa huoneessa, lähimpien omaisten ja uskottujen kera. Kuitenkin Isolde vapisee. Minkätähden vapisee hän? Eikö hänen rakkautensa ole kaikilta salassa? Kuka epäilisi Tristania? Kuka epäilisi omaa poikaa?
Hän näkee mestaus-lavan, jonka vieressä teloittaja seisoo hän vapisee. Kohta tapaan minä molemmat ... Eliaksen ja Aaton... Voi Jumala miksi loit sinä minun? Vaan kohta selkenee silmänsä ja korkealla äänellä huutaa hän Jumala löytyy ja minä olen armon saanut, minä tunnen rauhan sydämmessäni, Aaton ja Eliaksen haahmot eivät enää irvistele minulle.
FIGARO. Oo! todellakin, tämä vasta!... KREIVI. Figaro? FIGARO. Teidän Excellensinne? KREIVI. Luuletko hänen kuulleen minua? Lindor voi kuinka on suloinen! Mä hällen suon koko sydämen'. FIGARO. Uskotteko nyt, että hän on teidät kuullut? KREIVI. Hän pani ikkunansa kiinni; joku on luultavasti tullut sisään hänen luoksensa. FIGARO. Ah! pikku raukka! kuinka hän vapisee laulaessaan!
Friida, nyt sinä olet vaan väsyksissä. Katso, sinun ruumiisi vapisee välistä aivan kuin kylmästä. Tule pois, palataan takasia. Ei, ei; tietysti minä olen sama kuin ennenkin, en ole muuttunut missään suhteessa. Minä uskon niinkuin ennenkin, ymmärrättehän sen! Tule Friida, lähtekäämme täältä. Palatkaamme kaupunkiin, ennenkuin kello lyö yhdeksän ja on liian myöhää.
Mitäpä hänelle olisi muuta voinut tehdä? Itsekkyys vapisee vanhurskauden edessä ja sen äänetön rukous on: säästä minut, anna minun vielä elää, jätän sinut rauhaan! Ja vanhurskaus säästää itsekkyyden, sillä yhden ihmisen epäitsekkyys ei hävitä pahuutta maailmasta. Väinämöinen heittää Iku-Turson takaisin laineisiin ja kieltää häntä enää aalloista ylenemästä.
"Vai niin", sanoi patruuna, katsellen mielihyvällä pojan kirkkaita, veitikkamaisia silmiä. "Osaatko niittää? Heinänteko alkaa kohta, ja palveliani saa myöskin niityllä käydä silloin, kun en häntä kotona tarvitse". Hymyillen vastasi Kustu: "Siihen olen aivan tottunut. Kun niittyä lähenen, vapisee jo heinän korsi, ja kun viikatteellani sivallan hei! silloin heinä jo maassa makaa".
Minun sydämeni vapisee, minä tahtoisin hänet kokonaan omistaa, mutta samalla tunnen kipua rinnassani, sillä eihän hän ole minun, enhän tiedä, rakastaako hän minua. Viikon päästä täytyy minun jättää hänet, ja kuka tietää, missä ja kuinka likellä on se, joka on hänet minulta ottava. Juhlapaikalla antaudumme me uudelleen arvostelemaan ympäristöämme.
Aurinko menettää valonsa, maa vapisee ja ihminen on valmis myömään sielunsa autuuden pelkästä hetkisen kestävästä rauhan pisarasta.» »Eikö vieläkään näy loppua kurjuudellemme?» »Rauha on tulossa, mutta minkä arvoinen, tietää yksin Jumala.» »Te tarkotatte, että rauha tulee sentähden, että me emme enää jaksa kestää taistelua.» »Ei, me emme jaksaa enää. Ainakaan emme yksin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät