Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Tuomarin perhe oli tullut kartanoon; sillä ylioppilas ja hänen vanhempansa eivät koskaan olleet nähneet, mitenkä talonpoikais-häissä menetellään, ja luulivat saavansa nähdä sitä täällä. He lähettivät sanansaattajan kysymään saisivatko tulla tupaan katselemaan.
Mutta sen sijaan olin tilaisuudessa näkemään hänen vanhempansa ja nuoruuden kotinsa, sillä kesän kuluessa me matkustimme Tarttoon, jossa vanhukset vielä silloin elivät entisessä talossaan, poikansa, tri *Eugen Jannsenin* luona. Se oli mitä mielenkiintoisin retki alusta loppuun. Jo matka sinne tarjosi niin paljon uutta.
Mies pötki ulos ovesta, niin pian kuin suinkin ennätti saada salvat auki, ja riensi pois yön pimeyteen. Kalinasta heräsi Joju, ja hänen vanhempansa myöskin. Mitä ihmettä sinä nyt teit, Joju? huusi Miina, jotakin sinä olet rikkonut! En minä tiedä, missä tikut ovat, äiti? Ottakaa valkeata! Lamppu oli tuossa lattialla, ja minä pelkään, että se on mennyt rikki, sillä öljyn haju tulee nenääni.
Sigrid oli kasvaessaan ollut usein yhdessä Gjermundin kanssa; he olivat yhdessä leikkineet alhaalla joen rannalla ja ylhäällä koskisillalla; mutta heidän vanhempansa eivät niin tutut olleet, koska he eivät olleet sukua eivätkä talot samalla puolen jokea.
"Hän on todellakin harvinainen poika; jos hän olisi parempien ihmisten lapsia, voisi hän mennä pitkälle." Kapteeni käänsihe aivan kuin jokin olisi häntä pistänyt. "Mitä, parempien ihmisien? Vanhempansa ovat rehellistä väkeä ja se on suuren arvoista. Sitä paitsi näette, hyvä herra, Jumalamme jakavan oikeuden mukaisesti." "Minä en ymmärrä teitä, herra kapteeni."
Mutta hän oli käynyt niin araksi, että hän vältti näitä tuskin itse tietäen miksi. Hänen mielessänsä oli vielä tällä hetkellä lapsuuden muisto, ja tämän ja noiden vietteleväin silmäin välillä oli niin syvä juopa, ettei hän voinut sen yli nähdä. Silloin tehtiin hänelle pari kysymystä: elivätkö hänen vanhempansa, oliko hänellä siskoja?
Sillä välin prinssi lensi ilman halki isänsä maahan. Hän laskeutui alas kuninkaan linnan kohdalla ja kun hän astui ylös portaita, niin hän näki tuhkaa sirotetun linnan ovenpieliin. Hän otaksui, että joku hänen omaisistaan oli kuollut ja kiiruhti sisään. Siellä hänen vanhempansa ja sisarensa istuivat suruvaatteissaan, kalpein, tuskanvääntämin kasvoin.
Kaikki, mitä sinne kuului, oli kuin uni, oli kuin vanha, kulunut kuvakirja hänelle. Unta olivat olleet hänen vanhempansa, unta hänen leikkitoverinsa ja hovineitonsa, ei vähemmän unta linnan vanha puisto lammikkoineen ja kultakaloineen. Täällä oli myös hänen oikea elämänrunoutensa, jota hän oli kaivannut juuri, täällä vierähti jokainen viikko kuin tarina ja jokainen päivä kuin suuri juhlasaatto.
Tuop' on nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen, jou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kaunihimman pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen. Ennätti emo kysyä, vanhempansa tutkaella: "Kellen jousta jouahutat, kaarta rauta rauahutat?"
Hän sanoo, että hänen äitinsä on hurskas nainen Mansfeldissa, jossa hänen kotinsa on, ja että hänen isänsä kieltää itseltään kaikki, jotta hän voisi elättää ja kasvattaa lapsiansa, erittäin Martin'ia, jota aiotaan perheen oppineeksi mieheksi. Hänen vanhempansa ovat itse tottuneet vaivoja näkemään ja arvelevat, että se on paras alkukoulu pojille.
Päivän Sana
Muut Etsivät