Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Sen lähelle tultuansa, näki hän pienen mökin, ja siinä asui vanha ja köyhä eukko. "Lapsi parka," sanoi eukko, "mistä tulet näin myöhään illalla?" Vaan Adalmina ei osannut hänelle vastata. Hän ei edes tiennyt, kuka oli ja missä vanhempansa asuivat.
Sanotaan, että monet papit ovat maailman miehiä; mutta minä tiedän oikein tosi Jumalan miehen, josta hänen vanhempansa tahtovat tehdä papin ja joka sitten kävi selittämään luonnon suurta Raamattua niin erinomaisen selvästi, ettei kukaan ennen häntä ollut sitä niin selvästi selittänyt. Oletko huomannut, Eerikki, että hän lukee Jumalan nimen jokaiselta luonnon kirjan lehdeltä.
Jos hän sen myy sopivasta hinnasta, niin minä sen ostan, ennenkuin Joju kotia tulee. Se vasta ilosanoma hänelle, kun saa kuulla, että hänen vanhempansa saavat asua maalla. Joju on aina rakastanut entistä kotipaikkaansa, ja se torppa, joka hänen vanhemmillaan oli, sijaitsi aivan Marjaniemen rajalla. Mutta mitä Matin-Miina maalle muuttamisesta pitäisi?
"Vähän Juosepin tähden," taitanut ei kirkkoherran rouva olla väliin sanomatta; "vähän Juosepin tähden sinä myönnyt. Mitä ajattelisi lapsi, viisas ja utelias, siitä, että vanhempansa nyt vasta kuulutettaisiin? Paljon pahentavaista saisi poika kentiesi kuulla siitä muilta lapsilta. Ja kuka tietää, ettei myrkyllinen pisara senkautta lankeisi hänen sieluunsa.
Genoveeva oli sillä välin mitä hellimmän huolenpidon ja mitä rakastavamman hoidon alaisena huomattavasti toipunut, ja hänen poskilleen alkoi taas kohota vieno puna. Hänen ainoa toivomuksensa maailmassa oli vielä kerran nähdä rakkaat vanhempansa.
"Hyvin ymmärrettävää oli, että Zoe eronhetkellä itkien ja liikutettuna heittäytyi tuon tuostakin vanhempiensa syliin. "Huomasin, että sulhanen katseli tuota minulle käsittämättömällä raivolla. "Vihdoin hän huusi Zoelle ja kysyi, asettiko hän vanhempansa etusijalle ja rakastiko hän enää häntä. "Tuo näytti jo katumiselta. "Hän uhkasi ja haukkui, ja lapsiparka itki yhä katkerammin.
Taneli oli kulkenut penikulmain matkat ylt'ympäri, ja joka haaralle oli lähetetty sana, missä pojat oleskelivat. He olivat kuitenkin jo ruvenneet ikävöimään metsäelämäänsä ja alkoivat puhua lähdöstään itään päin mahdollisesti yhdyttääkseen vanhempansa. Taneli ei hyväksynyt sitä tuumaa, koska se oli hänen mielestään kovin epävarma.
Ensi kerran tuntui oikein ikävältä se seikka, että hänen vanhempansa eivät olleetkaan sellaisia kuin oli luullut. Ennen hän uskoi, että ne puhuivat kaikki asiat toisilleen oikein ja ettei niillä ollut mitään salattavaa toisiltaan, ja nyt niitä ilmestyi vähänväliä. Tuntui oikein pahalta, että äitiä tuolla lailla petetään eikä kukaan sille sano. Mutta hänpä sanoo.
Pienet lapset kulkivat ympäri, nääntyneinä ja melkein hiukeemallansa uupumuksesta ja tuskasta ja vaikeroiten vanhempiaan; samalla kuin toisissa kaupungin osissa heidän vanhempansa kaikkialta hakivat heitä. Ei mitään tehty liekkien pidättämiseksi, sillä ei kukaan tietänyt, mitä tehdä. Kaikki olivat ällistynet. Yhä liikkui valkea edelleen.
Niinkuin sanottu, tuli ei meillä ole kintuissa vielä, ja Martinpäivään asti voin minä kyllä odottaa, vaan ei silmänräpäystäkään kauemmin. Minun puolestani pidä vaan kiusaasi edelleen, saata Jaakko, hänen vanhempansa, sinut itsesi ja Rietu hätään ja onnettomuuteen; vaan minä tahdon siitä huolta pitää ettei yksikään koira siitä ruveten ota leivänpalasta sinun kädestäsi! Kuuletko?"
Päivän Sana
Muut Etsivät