United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rukoile hyvien puolesta: Siunattu se, ken päällä maan Vaeltaa Herran teitä, Ja rientää muita auttamaan, Eik' katkeroita heitä, Ja elinaikans uhraapi Lähimmäistensä onneksi, Jakaen lievikkeitä. Rukoile pakanain puolesta: Jumala, mailman valkeus, Valista pakanatki, Ett' armo sekä laupeus Yllättäis heidät ratki. Sä yksin ilon, onnen suot, Sä lohdutuksen, levon tuot, Täydennät vajavatki.
"Mikä sinun nyt on sitte?" "Minä olen kihlattu mies!" "Vai kihlattu? Kenen kanssa?" "Kuinka taidat kysyä noin?! Hänen kanssaan, joka sydämmessään on paras, ja niin ymmärtäväinen ja älykäs, kuin päivän valkeus. Oi, oma Annini!" "Mitä lajia? Anni? Leijonan Anni?" "Niinkö, vai niinkö sinäkin ihmettelet, että hän ottaa minut!
Mutta minä tein tuota samaa valveillani. Minä uneksin maailmoita. Minä kansoitin nuo maailmat mieleni mukaisilla olennoilla ja pyyhkäisin heidät pois jälleen tietoisuudestani, joka oli heidän valkeutensa, yöhön ja pimeyteen, joka oli minun oma alitajuntani. Minä olin kaikkiviisas, kaikkivaltias ja kaikkialla läsnäoleva. Minä sanoin: »Tulkoon valkeus!» Ja valkeus tuli.
Nyt alkaa valkeus valistaa Luukkaankin älyä... Koko tämä seurakunta on siis saanut kuritusta ikäänkuin viattoman mutta juuri julman ja vihaisen karitsan kautta! No joko nyt mestari uskoo, jotta kuka se valehtelee, minäkö vai kylä! Ja kun nämä miehet sanoivat, jotta täällä ovat naiset harjoittamassa laitonta rakkautta. Kuka! Kuka se sitä uskalsi sanoa! Astukoonpas nyt esille!
Kas, auringon välkkeitä väijyvi tuo, ne kelmeiksi kehrää ja verkon hän luo niin voimallisen, ah, niin kevyen, min silmuihin sielut hän pauloo ja lyö ja kiusaa ja surmaa ja syö. Ja valkeus ja päivä niin valjuksi käy, yli maailman yö pimentäy, siell' ihmiset sieluttomat haparoi, mut toimehen tulla he voi.
"Täytyy sentähden luovia, vaikka se on kyllä ikävää." Sitte ei kukaan heistä sanonut sanaakaan noin neljännekseen tuntiin. Silloin äkkiä leimahti ulkoa kirkas valo, joka valaisi linnan pihan, ikään kuin olisi ollut päivän aika. "Meille tulee valkeus," sanoi Donner jälleen, kun useat kimeät, uhkaavat äänet lähenivät, "mutta meille se ei kuitenkaan näy olevan iloista.
Niinkauvan kun silmä ei näe, ovat kaikki jäsenet tehottomia, kahlehdittuja. Se on jumalallinen hetki, jolloin myrskyjen murjomassa sielussa kuten muinoin suunnattoman kaaoksen yli kaikuvat sanat: tulkoon valkeus! Eikö se suurimmallekin, joka tämmöisen hetken saa kokea, ole yhtä ihmeellistä, yhtä jumalallista kuin se yksinkertaisimmassa muodossa on halvimmalle ja oppimattomimmalle?
Pienet kukkaruukut ovat ikkunalla, ja se on juuri hänen seinällään tuo Vapahtajan lause: Minä olen maailman valkeus: joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa elämän valkeuden. Hän ei usko niinkuin me. Hän uskoo ihmisen omiin voimiin, ja sanoo, että Jeesus ainoastaan näytti ihmisille tien, totuuden ja elämän. Hän pitää elämää kouluna, joka viepi kärsimysten kautta valkeuteen.
Mut häirinnyt ei näkö eikä hohto niin monen vuoksi, jotka lentelivät väliä kukan ynnä Ylhäisimmän. Näät valkeus Jumalan niin tunkee läpi kaikkeuden, mikäli se ansaitsee sen, tuoll' ettei estäjää voi olla mitään. Turvassa tämän auvon valtakunnan, min täyttää kansa vanha ynnä uusi, päämäärä yks ol' rakkauden ja katseen.
Kun lopetti hyräilynsä, niin rinta pullistui, kasvot loistivat ja puoliääneen lausui: Vaan mitä mahtavinkin vois, Jos voimaa sult' ei saanut ois. Havaitsi että päivän valkeus on alussa, niin alkoi toimittautua lähtemään ja oli iloinen että sai itkeä muutamia kyyneliä hyvitteeksi Tannilan henkihaltijattarille. Se puhdisti mieltä paljon.