Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Sinä olet minun pettänyt, sinä sinä sinä hiiden sikiö. MATTI. Hynttäntyy ja purjetuuli, merimiehiä ollaan. Ei ole kultaa kummallaan, vaan toimeenhan me tullaan. OLLI. Sanoit sen polttaneesi? MATTI. Ei se ollut ensimmäinen vale, eikä viimeinenkään. OLLI. Hunsvotti! MATTI. Olisin minä sen polttanutkin, jos vaan olisit paremmin maksanut. OLLI. Kaksikymmentä markkaa sinulle annoin MATTI. Liian vähän.
Niin on siihen eukkoon perehtynyt, että kun se vaan kartanollakaan kuulee sen puheen, niin alkaa hirnua niin imelästi että luulisi olevan nälkään kuolemassa.» »Se on tyhjä puhe ja surkea vale, että hevonen ei taivu miehiin eikä anna miesten hoitaa itseään. Se on vaan miesten kunnottomuutta. Kun lukee selkään, niin kyllä taipuu.
Eeva kun huomasi, ettei provasti uskonut häntä, joutui vimmaan, lankesi polvilleen ja rukoili liikuttavasti, vaikka epäselvästi, provastia muistamaan, mitä oli tapahtunut yönä, jolloin patroni kuoli. "He sanovat, että pieni Kaarle löyttiin merestä hukkuneena" huusi hän "se ei ole totta; taivas ja maa on minun todistajani viimeisenä päivänä, että se on vale.
»Se on vale, se on törkeä vale!» kirkui setäni. »Ei häntä koskaan ole ryöstetty! Se on ollut päästä vialla, joka teille sellaista on kertonut. Ryöstetty? Ei koskaan!» »Ei se ole minun eikä teidän vikanne», vastasi Alan, »eikä Hoseasoninkaan, että kertoja on mies, johon voi luottaa?» »Ketä tarkoitatte?» huudahti Ebenezer. »Kertoiko Hoseason teille?»
Mutta mitä aattelen ja puhun minä mieletön, hullu tyttö! Minäkö lemmistyisin noihin miehiin, minä? Vale! ANNA. Ja jos niin tekisimme kaikki, mihin joutuisimme viimein? Siipoiksi Kyöpeliin! LIINA. Mitä huolin siitä? Mene! Murkinan hetki on lähellä. ANNA. Minä riennän, fröökinäni, minä juoksen! Kasvattajanko huolta ja kaipausta?
"Mutta minä huomaan, että tässä kirjeessä puhutaan vain minusta ja tästä ystävyydestä. Kirjoita pian ja ilmoita miten voit. Vale!" Katkera hymy väreili prefektin ilmeikkään suun ympärillä. Taas hän rupesi kävelemään edestakaisin huoneessaan hiukan levottomin askelin. Lopuksi hän seisahtui nojaten poskeaan vasempaan käteensä.
»Kiitän sinua, jalo Klodius, sinun johdollasi voisin ehkä filyraan pukeutua, mutta minun ikäisenäni ollaan jo huonoja oppilaita.» »Oh, ei pelkoa! Olen seitsenkymmenvuotiaitakin opastanut. Sitäpaitsi rikkaat eivät koskaan ole vanhoja.» »Imartelet. Piakkoin ehkä muistutan sinua lupauksestasi.» »Saat koska tahansa käskeä Markus Klodiusta. Ja nyt: vale!»
Aamen... Aamen on aina kaiken lopussa niin kuin solmu on aina säikeen päässä! Hän meni... Aamen on siis senkin niinkuin kaiken muunkin asian lopussa. Aamenhan se on... Taikka oikeastaan se olisi tämän asian lopussa tämä Hilkka... Vai mitä se mestari nyt arvelee. No on toki... Tässä on. Mutta se nyt on vale... Johan sen nyt näkee siitäkin kun miesten pitää tytöille sovinnaiset maksaa!
No ... hyvänen aika... Miten sinä nyt semmoista, kun minä kerran sinua tässä näin totuudessa kosin! Ja näethän sinä itsekin, että eihän täällä ole koko myllyssä ketään muuta kuin minä ja sitten sinä. Niin ... mutta kun ne puhuvat. Niin mitä? Jotta ratashuoneessakin on... No se nyt on hiton vale... Ratashuoneessa ei ole muuta kuin paljaat rattaat ja ovet on auki.
"Mitä kernaimmin!" sanoi Alfons ja koetti muistella, milloin ihmeeksi ja kummaksi mokoma vale häneltä oli päässyt. "Esiripussa tosin on vaikein asia," sanoi kreivi, "mutta sen teemme sinisestä kankaasta ja liimaamme siihen kultatähtiä. Sehän on superbe!" "Ja sitä varten toimme me riisin kultapaperia kaupungista," sanoi Sylvester ja pyyhkäsi nenällistä ihmettänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät