Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Vaan nyt Antti tulistui niinkuin rohdin-tukko, johon pistetään valkia, hän melusi ja pauhasi, että seinät soi, ja vannoi valan, että ennen kuolisi, kuin ottaisi taloonsa tuon "ryysyläisen". Jaakko pysyi isän melutessa tyynenä, vaan äijä tunsi poikansa ja tiesi että hän semmoisissa asioissa oli jäykkä ja lujamielinen.
Sana on valan veroinen; sanokaa meille, että kaikki, mitä sormuksestanne kerrotaan, on akkain puheita, ja me uskomme sen, niinkuin olisitte sen valallanne vakuuttaneet. Bertelsköld epäili hetkisen, mutta suuttumus ja kiusaus voittivat... Totta on, sanoi hän, että kannan sormusta suuren kuninkaan muistoksi, mutta kaikki se, mitä Bjelke ja muut siitä puhuvat, on joutavaa taikauskoa.
Ja hän päätti voittaa vielä senkin, vaikka se maksaisi hänen henkensä. Tämän jälkeen seurasi Kustaa Aadolfin retki Augsburgiin, joka kaupunki vannoi hänelle uskollisuuden valan, ja jossa hänen kunniakseen toimitettiin loistavia pitoja.
Hänen kätensä alkoivat vapista ja hän vannoi karkean valan. "Mitä perkelettä tämä nyt taas on? Nyt on poika kuollut, kaikki menee päin helvettiä!" Sitten tulivat kyyneleet esiin. Hänen polvensa tutisivat, hän vaipui tuolille ja luki sähkösanoman kerta toisensa perästä: "Sinun poikasi kuollut ... sinun poikasi kuollut..." aivankuin hän olisi etsinyt sellaista, jota sähkösanomassa ei ollut.
Varo itseäsi, tyttö. HELENA. Ei, ei; ei väärän valan tekijöitä, enhän minä sitä tarkoittanut. PELTOLA. Jos minua rehelliseksi mieheksi uskot, niin älä sitten tuommoisia epäile. HELENA. Se olisi siis kuitenkin totta? Huivi oli siellä huoneessa ? PELTOLA. jossa varkaus tehtiin. Johan sen sanoin. HELENA. Ja hänkö, joka huivin on pudottanut, olisi varkauteen syyllinen?
Silloin minä istahdin tuon muistojen armaan koivun alle ja elin siinä yksinäni nuo onnen hetket uudelleen, onnen punan kaunistaessa minun armaita poskiani. Istuin kauvan, miltei iltaan asti, kuin ihana yksinäinen enkeli, tai kuin joku yksinään istua kököttäjä, keskellä syksyn kaihoisaa, rauhallista runoutta. Ennen lähtöäni uudistin valan, vannoin ijäistä ystävyyttä ja uskollisuutta armaalleni.
"Niin, minä kerron teille kuinka asia oli: hän oli ruvennut juomaan väkeviä juomia, ja hän oli hyvä nuori mies, ja tahtoi päästä tästä pahasta tavasta, ja hän teki raittiuden valan; mutta tämä vala oli liian vaikea hänelle, sillä hän ei voinut päästä vapaaksi juomaveljistänsä, jotka olivat houkutelleet häntä juomaan.
Kansain pää heti nous Agamemnon, nousi Odysseus myös monineuvo; mut toi valan vahvisteet, pyhät uhrit, koolle ja viiniä kaas sekomaljaan airuet oivat, veellä he pirskoittain kädet huuhteli valtiahitten.
Valan pitkiä vakoja, Kynnän syltäkin syviä Pellolla perättömällä. Vaikka tuuli tuudittaapi, Ilma kiivas kiidättääpi Laivaa lainetten välissä, Jotta pauhaapi pahasti Aalto laivan laitasella, Vielä viskaapi sisälle Myrskyn kourissa kovissa, Tok' on turva myrskylläkin, Vesi veljenäin omana, Sisarena aina aalto, Isot lainehet isänä,
Hän kohotti käsivartensa ja vannoi pyhän valan oman personallisuutensa jumalille olla aina itselleen uskollinen ja tehdä juuri niin kuin hänen mielestään oli kaunista ja oikeaa maailmassa. Sitten hän pukeutui nopeasti, hiipi hiljaa ulos kammiostaan, otti eteisestä oman vaskisen onkivapansa muine vehkeineen ja pujahti ulos pimeään yöhön ohi nukkuvien vartioiden. Ulkona tuuli ja satoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät