United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teki silloin suuren surmansynnin hengen mies valovoittohinen: näki Anna, Lepaan neiti, hänet, kauan impeä katsoi hän; unohtuivat uskon riidat hältä, vala kirkolle vannomansa, tunsi, kuinka virtas sydämeensä veri voimakas Tavastein. Nauratti hän naisen nuoren.
MARCELLO. En, kunniani nimessä, myös minä. HAMLET. Tuon miekan kautta! MARCELLO. Me jo vannoimme. HAMLET. Tuon miekan kautta, sanon. HAMLET. Haa! niinkö, mies? Vai siellä, kelpo poika? Kas niin, te kuulette sen kellarista, Nyt vannokaatte. HORATIO. Vala lukekaa. HAMLET. Ett'ette koskaan kerro, mitä näitte, Tuon miekan kautta vannokaatte. HAMLET. Hic et ubique? Paikkaa muuttakaamme.
Vannokaa siis minulle, että te ette vahingoita häntä hengen eikä ruumiin puolesta, tai niin totta kuin tuolla kirkas Aldeboran-tähti pilkoittaa! asiasta ei tule mitään. Vannokaa, vannokaa Köln'in Kolmen Tietäjän kautta siksihän te niitä nimitätte minä tiedän, ettei teitä mikään muu vala sido.»
Sen jälkeen tuotiin Pugatshevin eteen Ivan Ignatjitsh. "Tee vala", sanoi hänelle Pugatshev; "tee vala keisarille Pietari Feodorovitshille!" "Sinä et ole keisari", vastasi Ivan Ignatjitsh, toistaen kapteenin sanat. "Sinä olet rosvo ja petturi!" Pugatshev viittasi jälleen liinallaan ja hyväntahtoinen luutnantti sai sijansa vanhan päällikkönsä viereen. Tuli minun vuoroni.
Me yksinkertaiset sotamiehet emme ymmärrä ihmisten viisautta. Me olemme aina kuulleet sanottavan, että väärä vala ottaa pois onnen. Bertelsköld hymähti kummallisesti. Olet oikeassa, sanoi hän sukkelasti. Vihollinen vannoi pitävänsä välirauhan, ja kuitenkin vetivät ne roistot miekkansa meitä vastaan.
Jos elät, silmäs avaa viime kerta, Sa jalo henki, vala siunaus Lakastuneesta kalman katseestasi Valpuris päälle. Ei hän elä enää. Jo kuoli hän. Ja "Valpur" huulillaan. Niin, loppuun taistellut sa olet, sulho! Edestä kuninkaansapa hän kaatui? WILHELM. Niin, sankarina. VALPURI. Kuinka kaunis kuolo!
Me, kuninkaat, juur' äsken kättä löimme, Ja mielten sisin sopu kiinnitettiin Avioliitolla ja kahlehdittiin Lujilla pyhän valan siteillä. Viimeinen henkäys, joka huulillamme Sanoiksi sointui, oli vahva vala, Ett' ikirakkaus, ystävyys ja sopu Niin valtain ois kuin valtiasten kesken.
Kun Tristan tultuaan takaisin metsänvartija Orrin majaan oli heittänyt yltään pyhiinvaeltaja-sauvansa ja kaapunsa, tunsi hän selvästi sydämessään, että nyt oli tullut hetki täyttää kuningas Markille vannottu vala ja poistua Cornwallin maasta. Mitä hän vielä viivytteli? Kuningattaren kunnia oli pelastettu, kuningas rakasti häntä ja piti häntä arvossa.
Sinun apuas ehkä vastakin tarvitsen. EBBA. Onko se siis vakaa päätökses, viimeinen sanas, että minun pitää lähtemän? ANTERO S. On. SVEN. Sen olen sanonut ja sanon nyt uudestaan, että joka hetki olen valmis kuolemaan sinun edestäs! EBBA. Minun täytyy panna sinun rakkautes koetukselle. Sinun pitää vannoman minulle eräs pyhä vala! SVEN. Ehdottomasti sen vannon!
Kun tämä vala oli vannottu näytti siltä ikäänkuin Crévecoeur'in kreivin mieli olisi keventynyt siitä surun ja hämmästyksen kuormasta, joka ensiksi, kun hän sai kuulla Schönwald'issa tapahtuneesta surkeasta tapahtumasta, oli saattanut sen masennuksiin.