Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Sanoitko sinulla olevan tulta? kysyy kapteeni äkkiä. Mutta ennenkuin Hinkki ehtii vastata kapteeni horjahtaa ja maahan vaipuen huutaa: Hinkki, Hinkki, tuo minulle konjakkia! Sen ymmärsi Hinkki hyvin, sillä hän oli nähnyt kapteenin olevan jostakin asiasta kahden vaiheella, ja tiesi, ettei semmoisissa tiloissa mikään niinkuin viina auta.
Hän souti ohitse, ajatteli majuri, katsellen yhä kirje kädessään järvelle päin ja vaipuen ajatuksiinsa. Vihdoin rupesi hän taas silmäilemään kirjettä, mutta silloin kuului vankkoja askeleita kahisevissa lehdissä, ja majuri kääntyi. Seuraavassa hetkessä seisoi hänen edessään Löfving, mutta kykenemättä sanomaan sanaakaan nousi majuri ja ojensi tervehdykseksi hänelle kalpean, laihtuneen kätensä.
Hän heittäytyi ruskean miehen kimppuun, väänsi hänen kädestään kepin ja löi sen kädensijan lähimpään kiveen niin, että pienen rasian pirstaleet sinkoilivat pitkin maata. Se oli taaskin Joonas Perttilä. Voi, voi, tähtikompassini! Kaikki on hukassa! vaikeroi ruskeapukuinen mies vaipuen masentuneena mättäälle.
»Glaukus! Glaukus!» Nydia äännähti tuskansa, katumuksensa ja epätoivonsa lannistamana vaipuen tajutonna lattialle. »Kuka kutsui?» Glaukus virkkoi matalalla äänellä. »Ione, olitko se sinä? He ovat vieneet hänet pois minä tahdon hänet pelastaa missä on tikarini? Haa! Tässä on! Ione, tulen sinut pelastamaan! Saavun! Saavun!»
Hän rupesi taas nopeasti kävelemään edestakasin Kustaavan huoneessa, vaipuen niin syviin mietteihin ettei lainkaan muistanut huonetta missä oli eikä äitiä, joka hiljaa hänen ympärillänsä häärien laitteli hänelle vuodetta. Ymmärränhän minä, että ajatus Suomen sotaväen päällikkyydestä on mielettömyyttä. Tietysti! Tietysti ymmärrän! Mutta se on kuitenkin mielettömyyttä ainoastaan nyt.
"Meidän helleytemme pitää sen jälleen nostamaan," sanoi Signe, vaipuen isänsä sydämelle.
Jeanne ällistyi tästä, aivan kuin hän olisi saanut iskun päähänsä ja samassa tuntui hänestä kuin jotakin hänen sisässään olisi liikahtanut. Sitten oli hän hiljaa eikä edes kuullut, mitä hänelle sanottiin, vaipuen kokonaan ajatuksiinsa. Yöllä hän ei voinut nukkuakaan.
Nuori rouva näki hänet vielä vilaukselta ikkunan läpi hämärällä asemasillalla. Mutta sitte hän ei nähnyt enää mitään kuuma virta himmensi hänen silmänsä. »Mikä hän oli...?» kysyi nuori rouva ajatuksissaan, vaipuen väsyneesti penkille. »Hän oli sittenkin roomalainen!» vastasi hän hetkisen päästä. »Tai ainakin enemmän roomalainen kuin yksikään niistä, joita minä olen nähnyt...»
Unta ma näin, mun impeni kaunis, Mä kuolin sun helmahas; Himeys lempee mun vaiheellain väikkyi, Kuin Saalemin kesä-yöss'. Autuas oil kuolema, Kuolema sun helmassas; Niin kuolisin tuhannet kerrat Vaipuen helmahasi.
Minulla puolestani on nälkä, ja te suokaa anteeksi suorat sanat te näytätte siltä kuin olisitte nälkään nääntymäisillänne. Niin olenkin, vastasi viuluniekka, vaipuen sohvaan. Mutta, uskokaa minua: tällainen koditon ja leivätön joukko se tottuu tilaansa. Oppii lyömään leikiksi kovat kolttoset. Niin, katselkaapas tätä nuttuani. Eikös siinä ole palanen humoria?
Päivän Sana
Muut Etsivät