United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nä'in kuinka kasvinveljeni taisteli kuin jalopeura noiden toisien kanssa, ja kiiruhdin avuksi, kun äkkiä julma tuskan pisto tuntui ruumiissani. Minä tunsin että assegai oli syösty kylkeeni, tartuin suonenvedontapaisesti sen varteen ja maahan vaipuen menin tainnoksiin.
Näinkö minä unta vai olinko minä sekasin? vai liikkuiko vuoteen katos todellakin alaspäin, vaipuen vitkalleen, äänettömästi, hirmuisesti, suoraan alas koko mitaltansa ja leveydeltänsä, suoraan minun päälleni, joka makasin sen alla? Vereni jäähmettyi kauhusta.
Arsenikia! huudahti Kron, astuen murtamia askeleita taaksepäin. Myrkkyä! kirkaisi Albert, juosten esiin akkunan luota. Myrkkyä! Myrkkyä!... Haa! Niin, niin, se on totta! valitti Kron, vaipuen masentuneena tuolille. Hän muisti nyt ne sanat, jotka vaimonsa oli ehtinyt lausua ennen viimeistä hengähdystään. Tietoisuus siitä, minkä johdosta vaimo oli kuollut, musersi hänet nyt kokonaan.
Siksi panikin hän heti kynän pois kädestään ja kysyi ystävällisesti, vaikka hiukan hillitysti: No, äiti hyvä, mitä nyt? Oi, äidillä ovat omat huolensa, puhalteli kapteeninrouva, vaipuen vastapäätä poikaansa nojatuoliin istumaan. Tänään on ollut tiukka päivä, tiedätsä, Alli on ollut kauhean huonolla tuulella sentähden kun ompelija pilasi hänen iltamapukunsa.
"Isä, isä!" huusi Roosa vanhuksen jalkoihin vaipuen. "Olethan isäni ja saatat kumminkin niin musertaa sydämmeni! Jumalan tähden, isä, älä sysää minua niin luotasi!
Vasta kun he olivat saapuneet pienelle tasangolle, jonka jyrkkien vuoren seinämien lomasta alppijoki voimakkaana kuohui esiin, pysähtyi Eilert Olsen. Täällä on minun paikkani. Täällä on hiljaisuuden maa. Ettekö käy istumaan? Hän levitti päällystakkinsa maahan Toinille istumapaikaksi ja asettui itse viereen. Sitte hän kiersi kädet ristiin polven ympäri ja jäi siihen vaipuen ajatuksiinsa.
Lopulta lehti ennusti hänelle suurta tulevaisuutta ja toivoi, että hän maineensa kautta vielä tuottaisi isänmaallekin kunniaa. Siinä nyt näet, Kirsti, sanoi äiti vaipuen takaisin tyynylle. Eikö käynyt, niinkuin minä jo aikoja sitten sanoin. Jotain erinomaista hänestä piti tulla, sen hänestä jo kasvavanakin voi päättää. Ei hän ollut niinkuin muut pojat, ei ensinkään niinkuin muut.
Te olette pakoittanut viattoman lapsenne matkustamaan pois maasta, jatkoi Albert, vaipuen läheiselle tuolille ja peittäen kädellään otsansa ja silmänsä. Ja niin kauan kuin te elätte hän ei näe sitä maata, jossa hän on syntynyt ... ehkä ei koskaan, sillä hän matkusti surma sydämessään... Te olette turmellut tuon jalon tytön tulevaisuuden... Oletteko tyytyväinen?
Tuomari odotti hetkisen ja kysyi sitten: Onko muuta sanottavaa? Ei sen enempää, sanoi Paavo ja vetäytyi takaisin paikalleen, jossa oli seisonut, vaipuen taas kuin uneen, vanhan miehen samenneet silmät ilman määrää eteensä tuijottaen. Silloin tällöin tekivät otsarypyt vain yht'äkkisen liikkeen ylöspäin, niinkuin jonkin heränneen ajatuksen sisällisestä tempauksesta.
Kuusi hyvää luotia!... Kaksi vielä, niin tulee yhteensä kahdeksan... Ha, ha! Hän ojensi pyssynsä ja tähtäsi. Armoa, armoa! Polvillani minä sitä pyydän sinulta, sammalsi Anna, vaipuen kosteiselle maalle ja ojentaen käsivartensa rajua ampujaa kohti.