United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Firenzen kaune ol' luodit kultaiset, kun suurta tehtiin! Tuo oli isäintapa niiden, jotka nyt piispanhiipan vapaaks tullen kertyy lihaansa lihoittamaan konsistoriin. Se suku julkea, mi kyynä vainoo pakenevaista, vaan jo lampaaks leppyy, jos sille näyttää kukkaron tai hampaat, jo nousi, vaan niin alahalta, että pahaksi pani Ubertin Donato, kun appi hälle suvun moisen antoi.
Mitä he mulkoilevat tuolla, ikäänkuin he luulisivat Tiinan kyyhkylää tahtovan; ei, haukka on Jussila, joka vainoo sinua ja kyyhkyistäsi, huu-u-uu!"
Minä tempaan Fredrikin ryövärin käsistä hän huutaa täyttä kurkkua, se on tietty kuningatar syöksähtää kuin raivotar ei, kuin madonna minua kohti minä lasken pelastetun uhrin hänen jalkainsa eteen notkistan polvea, niinkuin herra Lafleur tekee näytelmässä, ja huudahdan: Hyvettä kun vainoo väkivalta, apuun rientää perho taivahalta. Juuri sentähden, Bjelke, minun täytyy kiinnittää perhonen lakkiini.
Jos olisin upseeri, niin eipä tämä juuri mallaisi, vaan täytyis minun antaa huulen rippua ja silmän tuijotella murheellisesti eteeni, vaihka sydän povessa salaisesti laulaa: »sull' kiitos», että pääsin kuin madammi Bergströmska. Niin niin! Niinpä käy kuin ennustin. Meidän joukko pakenee ja Preussiläinen vainoo. MAURA. Taivaan Herra! He rynkäävät ihan tätä kohden!
Tämä oli se aate, joka nyt voiton vei; maa lakkasi olemasta vankihuone, kuolemassa ei enää ollut kauhua, keisarien täytyi luopua kaikkivaltiaisuudestaan. Auguston aikana lausui eräs runoilija: "jos Roma sinua vainoo, mihinkä pakenet sen edestä? sillä vaikka mihinkä vetäytyisit, olet aina Roman vallassa."
"Tähdätkää tarkasti", kuuli Emmerich hänen huutavan, "jokainen tarkoittakoon miestänsä, ja ampukaa vasta sitten, kun ovat likellä taloa. Ette taistele ainoasti nuoren herran edestä, taistelette myös uskon ja laupiaan Jumalan puolesta. Jos tappelette uljaasti, niin herra ei enää vainoo pappia ja kristityitä orjia. Nyt ampukaa pojat!"
Ohi kun siitä ruuhessaan meloi, ei malttanut olla maihin nousematta, tuli kaskea katsomaan. Onnesi linnun ampui, Panu, itseäsi uhkasi, virkkoi hän. Kuka ampui? Karin on nuoli. Karin nuoleksi oli sen Panukin tuntenut. Syyttä minua vainoo, turhaan tavoittelee ... ei minuun pysty. On onneni isompien varassa.
Kuin ajokoiraa kaks suin, hampain raatelevaisin hirven hiehoa vainoo tai jänist' uupumatonna, metsiä, mait' ajo käy, yhä eell' otus rääkyvä entää: Tydeun poika nyt noin ja Odysseus, linnojen turma, vainosi, salvaten leiriin tien, hänt' uupumatonna.
BOTHWELL. Metsissä ammuin poikana eläviä, vaan miehenä rosvoja; kun täällä on hiljaista, täytyy minun vakoella, kun kuulen oksan narisevan, tartun aseisin. KUNINGATAR. Maailmassa on kaksi puoluetta, toinen, joka vainoo, ja toinen, joka on vainottu. Te kuulutte ensimäiseen. BOTHWELL. Niin, kaksi puoluetta, mutta toisella on tarkoituksia ja toinen on tarkoituksia vailla.
Viimein hän lausui: »Kuinka mielelläni tahtoisinkaan sinua auttaa, jos vaan suinkin voisin, sillä maan asujamia olen aina sydämestäni lempinyt. Hiljaisina syys- öinä, kun kaikki olette levolla olleet, olemme usein Tähettärien kanssa valvoneet ja taistelleet tuon kurjan Turjan tytin kanssa, joka väsymättä vainoo viljapeltojanne.