Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Wrangel katseli tuttua joukkoansa ja hänenkin silmissään kimelsi kostea välke. Ruotsin suuret kuninkaat, sanoi hän, ovat ymmärtäneet luoda sankareita. Sentähden heitä miehet seurasivatkin, tehden mahdottomat mahdolliseksi. Ja nyt kuten silloin kuuluu teille kuninkaanne käsky. Oletteko valmiit, pojat? Olemme, olemme, kaikui riemuisa vastaus, ja kaikki ponnahtivat pystyyn.
Minä pyydän itselleni ainoastaan Isonsuon ja kauramaan sen rannalta ja sen pienen metsäpalstan, mikä kuuluu samaan aitaukseen ja mahdollisesti rakennuspuut talon metsästä.» »Vai niin sinä olet ajatellut!» virkahti vanhempi veli pirteä välke silmissä. »Siitä tulee mainio pala, eikä siinä ole savikaan kaukana. Mutta kyllä se on monen hien takana minä olen sitä katsellut. Hm, hirret!
»Astu sisään, ystäväni», Arbakes kehotti, »minä pidän lamppua korkealla, jottei kalleuksien välke vallan sokaisisi silmiäsi.» Kärsimätöntä Kalenusta ei tarvinnut kahdesti kehottaa, ja hän astui oviaukkoon. Tuskin hän oli yli kynnyksen ehtinyt, kun Arbakeen väkevä nyrkki lennätti hänet suinpäin eteenpäin.
Salainen suru, hiljainen kärsimys oli tappanut hymyn, mutta ei vienoa suloutta hänen huuliltaan; hänen silmiensä huolekas ja varovainen ilme sai jokaisen aavistamaan, mitä tuskaa hän oli syntymästään asti saanut kärsiä. Hän oli sokea; mutta silmistä sitä ei nähnyt, niiden suruvoittoinen, alistuva välke oli kirkas, iloinen ja puhdas.
Silloin täytyy minun ilmoittaa sinulle, että tämä oli pahin päivätyö, minkä kuuna kulloisna ikänäsi olet tehnyt.» Puhuessaan Alan pani kädet polvilleen ja katsoi mieheen ivahymy huulillaan ja silmissä välke, joka ennusti pahaa hänen vihollisilleen.
Tulin outona vain Sorahan vesomaan, Kukin orjana lain; Mutta pakkoni tuo Sulosinta on, kun Se viel' laskevi mun Usko toivoa luo. Rakkauden sokeutuminen. Piennä Lemmen-jumalainen Hellän äidin helmass' uinui, Niinkuin tähti illoin nähdään Lähteen kalvoss' uinuvan. Taivaan kuulas välke vuoti Kastehelmin ohimoille, Ruusun rusko ainiaaksi Poskipäille piilsihen.
Totuus on kotelo, toukka ja perho!» Taa korpien päivä painuu, vesi kultana kimmeltää, mut kultaisempina kaislat ja salmet ja saaren pää. Ah, rinta rauhaton, jospa levon täältä se löytää vois ja muistoistaan jos pääsis eik' ollut toivoja ois! Tuon auringon kullan kenpä vois kätkeä sydämeen ja itselleen olla outo kuin kaislat ja välke veen! Hiljaa, hiljaa, sydänparka!
NIKOLAUS PIISPA. Minulla on liian paljon tekemättä, Pietari. PIETARI. Te kärsitte varmaan? NIKOLAUS PIISPA. En kärsi; mutta korvani soivat; silmissäni vilkkuu ja välähtelee PIETARI. Taivaalliset kellot soivat teitä kotia; välke silmissänne on valo alttarikynttilöistä, jotka Jumalan enkelit ovat sytyttäneet teille.
Minun on nyt hauska olla. Isäsi sanoi..." "Isä! Onko isä mitään sanonut?" kysyi Hanna vilkastuen ja tarttui Antin kovaan känsäiseen käteen. "On", vastasi Antti, ja hänen silmissään oli kujeellinen välke. "Tänä aamuna hän sanoi: 'Olen tässä ajatellut, että jäisit meille kesäksi... Heinäaikakin lähestyy, eikä tässä ole täyttä miestä niitylle... ja pianhan lauttojen laskukin loppuu'..."
Anna ei kadottanut ainoatakaan sanaa, vaan syvä, todellinen ilo täytti hänen sielunsa ja hänen silmissään säteili kostea välke katsellessaan pastorin vakavia, aivan kuin sisäisen valon kirkastamia kasvoja. Minä olen niin sanomattoman iloinen, kummitäti, sanoi hän, puristaen kirkon käytävässä neuvoksettaren kättä hän puhui aivan minun oman sydämmeni tunteita.
Päivän Sana
Muut Etsivät