Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Paitsi sitä Santeri Ingman on kirjoittanut hauskoja matkamuistelmia Kuusamosta, "Tuokiokuvia matkan varrelta", ja kaksi vihkoa pieniä kertomuksia nimellä "Iltapuhteeksi" y. m. Santeri Ingman'in uusin teos, "historiallinen näytelmä" Lahjoitusmailla, esittelee noita tunnettuja synkkiä tapauksia Kaakkois-Suomen lahjoitusmailla vuonna 1837.
Sua niin olen itkenyt, impeni hertas, Itkenyt kaivaten päivät ja yöt, Voi miksikä kohtalo, miksikä toiveen Angervaiselta ainoan viet? Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu, Hän poissa, mi elolle arvoa soi, Mä varjona vaappuen muistoja uusin, En mennyttä loitsea eteeni voi.
Kaikki muu on harhanäköä, mutta tämä nauha on todellinen punainen silkkinauha, jonka olen nähnyt jossain tätä ennen. Olisivatko Constance ja Louise pukeutuneet kujeillakseen kanssani? Mutta serkkuni eivät ole ilmaa, niistä voi pitää kiinni. Poltanko tämän silkkinauhan? En polta! Onhan uusin kuosi pukea itsensä sillä tavoin kuin viisikymmentä vuotta tämän jälkeen pukeudutaan.
Suomen hongat huminoi ja uudet laihot uusin lauluin soi. Sa talon teit! Sa itse veistit hirret, ne vedit poikki nummen paatisen. Vihisi sulle vastatuulten virret, et vaipunut, vaan nousit nostaen.
Sillä tavalla minä saan nähdä kaikki taulut, jotka mies kantaa siitä talosta ja muista. Lopulta ne ovat kaikki rivissä, koulun käytävässä. On lupapäivä, siihen keräytyy muitakin poikia, mutta tulee myös joku herra ja ajaa meidät pois. Vaan minä olen nähnyt tarpeeksi sillä kertaa. Olen saanut silmätä uusin silmin entiseen maailmaani, erämaahani ja sen elämään.
Vaikerrus ja parku Ja ilmaa viiltäväinen huuto kaikuu, Mut sit' ei kenkään tarkkaa; hullutusta On syvä murhe; kenen kellot soivat, Ei kysy kenkään; kunnon miesten henki Pikemmin lakastuu kuin hatun kukka: He potematta kuolee. MACDUFF. Liian jyrkkää, Mut liian totta! MALCOLM. Mikä uusin suru? ROSSE. Jo päivän vanha kertojaansa nauraa; Jokainen hetki uuden tuo. MACDUFF. Mitenkä puolisoni voi?
Voi kukkaa, joka elää haihtuakseen Ja hedelmää ei kanna elämälle! Jos kysyt, mik' on oikeaa ja totta Näilt' itseviisailt': uusin päivälehti. Mink' edest' elää tahtovat ja kuolla? Ei kuolla minkään edestä, mutt' elää Niin ett' on elämä jo kuolemata. Vaan tuolla astuu urho pystörinta! Jumalan kiitos, että sodan henki Viel' ihmiskuntaa asevelvoituttaa!
Jonkin ajan kuluttua tuli näille maille paljon melua ja rauhattomuutta. Tuli herroja kaikenlaisia vatupassit kainalossa. Kenenkä on tämä koski, he kysyivät. Heille näytettiin mies Niemelän uusin alustalainen, kosken vuokraaja. Kenenkä ovat sitten nämä metsät? Taas sama mies. Ja herrain kasvot venyivät. He ymmärsivät miehen kiireestä kantapäähän.
»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin, »ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan! Ei saa höyhen jäädä tuonne, pois sun valhees joka juonne! Jätä rauhaan tämä huone! patsaan päältä pois nyt vaan! Et saa sydäntäni raastaa, ulos ikkunasta vaan! Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
JAGO. Köyhä ja tyytyvä on rikas kyllin, Mut runsain rikkaus on kuin talvi köyhä, Jos pelkää joka hetki köyhtyvänsä. Oi taivas, luulevaisuudesta säästä Kaikk' ihmissielut! OTHELLO. Mitä? Luuletkos sä, Ett' elinkautta mustin sukin käyn Ja uusin epäluuloin yhä noudan Kuun vaiheita? Ei, epäilys kun syntyy, Niin syntyy päätöskin.
Päivän Sana
Muut Etsivät