Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
No? pani Uuno, ja sen hän teki niin kummastuneena että Henrikin piti heti ruveta keksimään, mistä syystä hän on sitä vastaan. Mutta hän ei voinut keksiä. Sillä hän oli koko tuon kotiopettaja-aatteen saanut ensi kerran päähänsä ja kielellensä vasta eilen, puhuessaan Uunon kanssa, ja vaan tätä rauhoittaakseen. Enhän minä, mitä sitä nyt noin äkkiä . Siinä kaikki mitä hän sai sanotuksi ensi hätään.
Jotakin oli kuitenkin ihan päinvastaista silloiseen verraten. Ja se oli, että Uuno oli nyt Henrik ja Henrik oli Uuno. Henrikin sänky oli semmoisessa asennossa, että Uuno ei voinut nähdä häntä, mutta Henrik taisi nähdä Uunon. Vähän aikaa nukuttuansa hän heräsi siihen, että Uuno raapasi jälleen tulen kynttilään ja nousten puoli koholle kääntyi hiljaa katsomaan oliko Henrik hereillä.
Pyytäköön, ja ellei saa, ampukoon, mutta älköön uhatko, sanoi Uuno ylpeästi. Ei yksikään gentlemanni olisi noin menetellyt. Uunon varma esiintyminen vaikutti, että kaikki ehdottomastikin rupesivat kallistumaan samaan mielipiteeseen, ja jotenkin epäedullisesti ajattelemaan Gabrielista. Johannes sanoi: Kun ymmärtäis edes, mistä syystä hän tarvitsee yhtäkkiä noin paljon.
Me vastaamme vaan yhtä lyhyesti, että rahoja tällä kertaa erityisistä syistä ei lähetetä. Johannes ei voinut olla naurahtamatta Uunon varmoille päätelmille, ja kun Johannes, niin mammakin ja Henrik naurahtivat. Ja he menivät kaikki saliin, jo vähän rauhoittuneina.
Ohhoh, onpa sinusta todella tullut aika herrasmies ja kuinka siro sitten! sanoi hän leikillään, etsien Uunon myhähdystä ja heiluttaen edestakaisin hänen kättään. Sinä, sinä, jatkoi hän sitten, puistaen häntä lempeästi olkapäistä niinkuin säikkyviä lapsia herättäessä. Ja tiedätkö mamma, Uuno aikoo ylioppilaaksi, sanoi Henrik. No mitä minä kuulen? Jaa-a, olen jo aika pitkällä luvuissa, sanoi Uuno.
Henrik tuli yhä enemmän uteliaaksi Uunon suhteen ja mietti hänen elämäänsä, vaikka he ulkonaisesti olivatkin riitaantuneet. Muistellen Uunon lapsuutta ja heidän leikkejänsä Henrikiä rupesi salaa naurattamaan, että Uuno siinä oli hänelle suutuksissa. Ja saadakseen välin entiselleen Henrik nyt teki hänelle myönnytyksen.
Johtajat tunsivat hänet hyvin ja heidän välillään oli ikäänkuin sovittu, että Uunon onkin paras olla ääneti katsoen niihin valloitusaikeihin, joihin he häntä valmistivat ulkopuolella ylioppilaspiirejä.
Hän läksi mamman ja Uunon kanssa kirkosta kotiin ilman Johannesta, jonka täytyi ajaa ensin rovastin luo ja ottaa sieltä posti. Kun he läksivät, rupesivat he kohta puhumaan saarnasta. Uunonkin mielestä tuntui tämä saarna vähän oudolta, se ei ollut hänestä ollenkaan saarnan näköinen ja sentähden hän ei voinut sanoa oliko se hyvä vai huono.
Silloin hän jättäisi Uunon ja varmaan sekä itse sitä surisi että Uuno tulisi onnettomaksi; minä taas kadottaisin lohduttajani ja siirtyisin ihan toiseen elämään, tulisin juristiksi, voisin olla sydämmetön enkä välittäisi olla edes rehellinen. Jos ajattelen silmät ummessa, pimeyden edessä, niin se on vaan tuo syleileminen, joka minua tenhoo.
ROUVA VALTANEN: Ettäkö Uuno ei välittänyt Valdemarin pelastamisesta? MARTTA: Ssh... VALTANEN: Tahdon puhua Uunon kanssa, missä Uuno on? ROUVA VALTANEN: Hän lupasi tulla tuossa tuokiossa. VALTANEN: Selittäköön tapauksen tarkemmin ... hän puhuu kovin ylimalkaisesti... Selittäköön polisitutkinnossa ... minä en alennu urkkimaan. Polisitutkinnossa?! Aleksander, hän on oma poikasi!
Päivän Sana
Muut Etsivät