Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Kauppaneuvos remahti iloiseksi Uunon tulosta ja otti molemmin käsin hänen kädestään, sekä rupesi kohta huutamaan koko taloa kokoon. Suuresti Henrik kummastui, miten Uuno oli täällä asettunut tuttavalliselle pohjalle. Kauppaneuvos hääri hänen ympärillään vähintäin niin nöyränä kuin vertainen. Uuno puhui kovemmalla äänellä kuin kauppaneuvos ja yleensäkin hallitsi mielialaa.
Henrik tahtoi lähteä ennenkuin Uuno tulee, mutta tämä juuri oli vaikeata, ja kun hän tutki itseltänsä, miksi se oli vaikeata, pääsi hän selville, että hänestä tuntui niinkuin hän silloin ratkaisevasti luopuisi Hannasta ja antaisi hänet Uunolle. Heti kun hän tämän asian ymmärsi, päätti hän matkustaa ennen Uunon tuloa, mutta helpommalta ei se siltä tuntunut.
Uunon viimeiset sanat, kun hän jäi asemasillalle ja antoi Henrikille kättä Turkuun lähtevän vaunun etuselle, olivat: Ja muista nyt panna se Gabriel oikein lujalle, pidä siellä oikein kenraalisiivous. Ehkä me sen vielä saamme ihmisten ilmoille. Kyllä koetan parastani, sanoi Henrik. Sitten juna vihelsi ja läksi.
PANKINJOHTAJA: Niin eikös Valdemar hukkunut siksi, että Uuno tempasi häneltä airon? VALTANEN: Uunon kertomuksen mukaan Valdemar sen hänelle luovutti vapaaehtoisesti. Paljon paljon sinä Valtanen olet kadottanut, kun Valdemarin kadotit! VALTANEN: Kamppailu airosta?! PANKINJOHTAJA: Sano minulle, Valtanen, tiesikö Uuno siitä testamentista, jonka sanoit tehneesi poikasi Valdemarin hyväksi?
Johanneksen ajatuksia vastaan hänen täytyi yhä enemmän asettua väittelevälle kannalle; hänellä oli ikäänkuin tarve todistaa ne perusteettomiksi ja halu asettua Uunon kannalle ajattelemalla rakkautta naiseen elämäksi ja onneksi, johon saattaa tieten tahtoin pyrkiä. Kovin häntä olisi haluttanut nyt tavata joku vanhoista tutuistaan.
Kyllä siihenkin neuvo keksitään, jos vaan yleensä on syytä lähettää, sanoi Uuno. Mikä neuvo? Mehän matkustamme Henrikin kanssa jo tiistaina. Panemme postiin Toijalassa. Niin, se on totta, sanoi Henrik, vaikka hän ei ollut suinkaan ajatellut matkustaa Uunon kanssa. Lähteekö Henrikkin? kysyi Johannes kummastuen. Niin, saa nyt nähdä, puhutaan siitä sitten, kaikissa tapauksissa Uuno lähtee.
Oikeastaan niitä olikin vaan yksi ainoa syy: yleensä vaan se vetovoima, minkä hän tunsi tähtiä kohtaan. Kun hän Uunon kysymysten johdosta nyt selvästi tuli ajatelleeksi vaikuttimiaan, niin hän ensi kerran huomasi, etteihän hänen vaikuttimillaan ollutkaan oikeastaan mitään yhteyttä niiden kuivien matemaatillisten avaruuslaskujen kanssa, joita astronomia tarkoitti.
Hän ei tehnyt mitään käden liikkeitä, vaan hänen kaikki kasvonsa olivat hymyssä ja punersivat niinkuin hämillä ollessa. Henrikin ja Uunon oli tilaisuus pitkän aikaa tarkastaa Johanneksen ulkonäköä, ennenkuin he ehtivät ryytimaan yli. Johannes oli aika lailla laihtunut ja näytti sentähden pitemmältä entistä.
Mitä sinä nyt siinä ! sanoi vieressä seisova Johannes työntäen Uunon taakseen; hän teki niin kuin olisi itseään nuhdellut siinä tapauksessa että olisi itse ruvennut itkemään. No, no, sanoi joku rusthollareista, pojan on ikävä varsaansa!
Hän oli nyt ikäänkuin osakas tämän perheen elämään ja sai miettiä keinoja olojen parantamiseen. Ensimäinen yritys, mihin Henrik päätti tämän johdosta ryhtyä, oli se, että hän koettaa saada aikaan keskustelun Alinan kanssa. Kun oli sanottu hyvää yötä ja he Uunon kanssa taas olivat sulkeutuneet saliin ja Uuno nukkunut, otti Henrik tämän asian oikein miettiäkseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät