United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nämät kaikki täällä olivat asiaan vihittyjä, ja kysymys, vaikkei siitä puhuttu, keskitti Uunon ympärille kaiken huomion, teki hänestä kaksinkertaisessa merkityksessä illan sankarin. Kuitenkaan ei Henrik voinut salata itseltään, että Uuno, niin korkealle kuin muuten olikin kohonnut, tuntui hänestä menneen ikäänkuin päinvastoin alaspäin.
Hänen entiset epäilyksensä siitä, mitä hänen oikeastaan oli tekeminen, näyttivätkin tässä uudessa Uunon valossa hyvin tarpeettomilta. Ja kolmannen kerran Henrik tunsi, kuinka tämä asia oli omituisella tavalla yhtä hänen Johanneksen luona saamansa aatteen kanssa, että ihmiselämän suurin onni on rakastuminen ja yhtyminen vieraaseen naiseen. Molemmat vapauttivat, innostuttivat ja sytyttivät häntä.
Hän tiesi, että jos koetti välttää, kiertää tai vastustaa kohtalon tahtoa, niin joutui "kärsimyksen tielle", jossa pakko vei sinne, mihin ei vapaaehtoisesti tahtonut mennä. Sentähden Henrikin tuli oikein sääli Uunoa, kun hän ajatteli, että vähän ajan kuluttua Uunon pää ynnä sen suurenlainen takaraivo tärisee junavaunussa hänen istuessa selin Helsinkiin matkalla Pietariin venättä oppimaan.
Hän oli tullut tähtitieteeseen vaan Flammarionin kirjoista. Olihan hänelle silloin asia ihan selvänä ja nyt: Uunon kysymys kaikki tyyni sekoitti.
Hän näyttää hyvin kaipaavan Alinaa, semmoinen hellännäköinen, miellyttävä ukko! Henrik tuli totiseksi ja kääntyi pois niinkuin Uunon kohteliaisuus olisi häntä haavoittanut. Mutta Alina lämpeni Uunoa kohtaan ja etsi sanoja jatkaakseen keskustelua isästä ja omasta kodostaan. Hän on niin niin hellä, sanoi Alina iloisessa vauhdissa ja pyyhki punehtuneilta kasvoiltaan suortuvia korvan taakse.
Kuinka? sanoi Hilma nauraen, ja selvisi rihmastansa. Henrik rupesi myöskin nauramaan omaa vastaustansa ja alkoi tehdä lähtöä. Hän lupasi käydä vielä hyvästillä ennen matkaansa. Ennenkuin Henrik matkusti pohjanmaalle, joutui hän taas tänäkin vuonna vielä Uunon tavallisiin herrain kutsujaisiin. Mutta kuinka toisenlaista oli siellä tällä kertaa!
POLISIMESTARI: Ja kysymystemme asiallisuus jääköön niinikään yksin minun ratkaistavakseni. Nyt en enää voi perääntyä, herra Kauppaneuvos. (Uunon puoleen): Nuori herra Valtanen, vielä muuan kysymys.
Uunon kohtalo näytti muodostuvan ihan siihen suuntaan kuin hän itse oli ennustanut jo vuosikausia sitten, jo silloin kuin hän nuorena maamittarin-apulaisena kävi Henrikin kanssa Johanneksen luona ja siellä sanoi: "minä järjestän elämäni juuri sellaiseksi kuin tahdon, luen ylioppilaaksi, sitten maisteriksi, ja antaudun yhteiskunnalliseen ja valtiolliseen elämään".
Tänä yhtenä vuonna oli kaikki mennyt nurinpäin Uunon laskuissa. Hänen puolueensa kadotti yhtäkkiä merkityksensä hallituksessa, ja se paikka, johon hän oli koko totutulla varmuudellansa tähdännyt, meni hänen ja hänen puolueensa käsistä. Kaikki oli mennyt rikki.
Ja kaikkea vaan tuosta pienestä alkusyystä, mikä oli räpäyttämän verran välähtänyt hänen silmäyksessään: "te luulitte muka että mitä siitä Uunosta, mutta minäpä näytän teille!" Henrikiä säälitti ja liikutti Uuno, mutta ei hän mitenkään tältä kannalta päässyt kovaäänisen Uunon kanssa puheisin. Se oli välähtänyt ja mennyt.