Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Nuoret, jotka olivat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden kuluessa, eivät olisi uskoneet sen sunnuntaiaamun milloinkaan koittaneen, jolloin Hanna täti ei olisi kulkenut kirkkotietä virsikirja kädessä ja silkkihuivi vedettynä otsan yli, ja kylän vanhemmat asukkaat tapasivat sanoa, ettei täti eilispäivänä ollut alkanut raivata kiviä tällä paikkakunnalla.
Mutta voitte uskoa, että grüneriläisten silmät suurenivat, kun näkivät rouva Mörkin tulevan ilman herraansa ja miestänsä! Melkein kuin eivät olisi uskoneet sinun voivan seisoa yksin omilla jaloillasi, Alette! Kyllä ne rouvat tekeytyvät avuttomiksi... Sinusta olisi kai ihan kauhistuttavaa ajatella, että jonakin iltana lähtisit yksin ulos.»
Neiti Selig muuttui tästä syystä vähän totisemmaksi, kun hänkin puolestaan huomasi kestä toinen piti, ja he kävelivät Hannan kanssa haaveksien metsissä, niinkuin semmoiset, jotka ovat uskoneet surunsa toisilleen, tai semmoiset, joiden aikeet ovat menneet nurinpäin. Asiat kävivät vielä monimutkaisemmiksi, kun herra Stråhlman huomasi Seligin suhteet.
Tosin leimusivat niinkuin tuliset kielet Hänen päänsä päällä, mutta oliko Hän silti elävän Jumalan Poika? Saattoihan se myöskin olla näköhäiriö. Miksi Hän ei antanut mitään merkkiä siis? Kristus teki monta ihmettä eivätkä monet sittenkään uskoneet Häneen. Mutta tämä vaatii minua uskomaan itseensä vain tyhjän sanan vuoksi ja ilman yhtään ihmetyötä. Merkki, joku merkki edes!
Hetkisen ajan seisoivat orjat äänettöminä, ikäänkuin eivät olisi uskoneet omia korviaan, mutta sitten nostivat he kaikki kätensä ja puhkesivat huutamaan: "Aa! herra! aa!..." Vinitius antoi heille merkin poistua.
Toisetkin siihen yhtyivät, itkivät sitä, kun heillä kaikilla oli niin ikävä Aappoa. Eivätkä he uskoneet sittenkään, kun isäkin tuli kotia ja sanoi Aapoksi tuota poikaa. Ja kun hän oli pois lähdössä, niin eivät siitä välittäneet, heistä oli vain parempi että menisi.
Jos ihmiset olisivat uskoneet, niinkuin meidän erakko uskoi, että sotaa ei enää voi tulla, eivät olisi sitä turhaan pelänneet. Mistä hän sen tiesi? Hänen madonnansa oli sen hänelle sanonut. Papin ja postimestarin pöydässä kohautettiin olkapäitä ja vaihdettiin katseita. Nyt muistelen kuulleeni tai lukeneeni jotakin sellaisesta miehestä.
Aamulla läksivät Vierimän ukko ja äitini kylälle tiedustelemaan, oliko kukaan nähnyt mökkimme luona eilen iltapäivällä ketään liikkuvan. Ympäri kuleksittuansa tulivat he kuitenkin tyhjän-toimittajina takaisin; ainoastaan sen olivat kuulleet, ettei ketään oltu nähty onkimassa eilis-iltana. Sitä he eivät suuresti uskoneet, sillä heidän varma vakuutuksensa oli se, että onkipojat olivat pahan tehneet.
Mutta opetuslapset eivät uskoneet häntä, ja kun hän itki ilosta, niin rupesivat toiset torumaan häntä, toiset taas ajattelivat, että suru oli vienyt hänen järkensä sekaisin, sillä hän kertoi niinkin, että oli nähnyt haudalla enkelejä. Mutta opetuslapset juoksivat haudalle toisen kerran ja tapasivat haudan tyhjänä.
KUNINGATAR. Teidän silmänne välkkyy kuin haukan; minuako te vainootte? BOTHWELL. Niin, lemmellä palavammalla, kuin kesän kuumuus, jota pakenitte tänne suojaan. KUNINGATAR. Bothwell, minä olen uskonut itseni teille. BOTHWELL. Te olette uskoneet minulle niin paljon, että teidän täytyy uskoa minulle kaikki. KUNINGATAR. Se ei olisi hyvä meille kummallekaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät