Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Oli niinkuin he ikäänkuin enkelipilvessä olisivat kantaneet sinut näkyvistäni hautuumaan koivuholvin läpi ylös kesäiseen sineen ja auringon häikäisevään autereeseen, ja niinkuin sinä vastaansanomatta olisit antanut sen tapahtua, jättäen minut siihen avuttomine epäuskoineni, voimattani sinuun enää koskaan yhtyä. Tiesin, että uskoit elämään kuoleman jälkeen ja että oli taivas ja tapaaminen siellä.
»Oi pyhä taatto, henki oi, mi näet sen, johon uskoit niin, sa että voitit päin hautaa juosten jalat nuoremmatkin», ma näin, »sa tahdot eessäs esittämään nyt olemusta uskoni tään alttiin ja myöskin syytä sen sa tiedustelit. Ma vastaan: Uskon Luojaan ainoahan, ijäiseen, vankkumattomaan, min rakkaus ja kaiho kiertämään saa kaikki taivaat.
Minä valvoin vuoteellani sinun tähtesi. Minä koetin aavistaa, kärsitkö sielun vai ruumiin puolesta. Oliko se Jumala, johon niin lapsellisesti uskoit, sinut jättänyt, vai oliko se elämäntehtävä, jonka äidiltäsi olit perinyt, käynyt sinulle liian raskaaksi. Niin kysyin itseltäni sinun sairastaessasi, niin kysyin sittekin, kun näin väsyneet, kalpeat kasvosi ikkunassa.
Mitenkä sinä nyt luulet käyvän?» »Tähän asti minä olen uskonut, toden totta, olen uskonut niin lujasti, ett'ei kukaan ole sitä saanut pois päästäni, mutta nyt en enää usko mitään.» »Mitä sinä sitte uskoit?»
Ikuinen kiitos sinulle, sinä kansan nainen, joka uskoit aatteen voittoon ja isäntäsi rehellisyyteen. Nyt alkoi vakituinen taistelu rinta rintaa vastaan kapitalismin hirviön kanssa. Kettumainen, entinen puoluemies avusti heitä ensin huutamalla omiin nimiinsä osan Elman miehen maapalstaa. Siihen Elma sai uhrata parhaimmat voimansa ja elämänsä valoisimmat vuodet 30 ja 40 ijän välillä.
Sa laulun kansa, korven kansa karu, maailman pahan riitain tuolla puolen, sa petäjäin, sa pettuleivän taru täys tyyntä toivoa myös alla huolen: On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! Sa kansa, jonka muisteloissa päilyi maailman luominen, sen alkumuna, Egyptin usko oli se. Se säilyi. Sa hengen voimiin uskoit herjattuna. On aikas tullut. Katso, päivä koittaa!
«Minä luulin niin«, vastasi kapteini hiljaa. «Minä luulin saattavani lukea sen hänen silmistänsä, samalla kuin hänen kätensä tanssissa vapisi minun kädessäni... Minä uskoin, mitä minä toivoin. Minä uskoin, että hän minua rakasti«. «Sinä uskoit!« «Minä uskoin sitä. Hullu olin minä; hullu, mieletön, samaten kuin sinä nyt.
»Oi pyhä taatto, henki oi, mi näet sen, johon uskoit niin, sa että voitit päin hautaa juosten jalat nuoremmatkin», ma näin, »sa tahdot eessäs esittämään nyt olemusta uskoni tään alttiin ja myöskin syytä sen sa tiedustelit. Ma vastaan: Uskon Luojaan ainoahan, ijäiseen, vankkumattomaan, min rakkaus ja kaiho kiertämään saa kaikki taivaat.
Tää kaikki ei kuulu heihin, Vain yksi tietää tän: Hän raasti mun repaleihin, Repi repaleiks syämeni hän. He juoruja sulle toivat, He itkivät säälin veet! Mut miss' ois sieluni hoivat, He eivät ilmaisseet. Oli kellossa ääntä, sen tiesi! He puistivat päätähän; Olin häijy ja musta miesi, Ja sa uskoit kaiken tän.
"Virka minulle, Daniel", kuiskasi hän, kumartuen aivan liki kuolevan kasvoja ja tarttuen hänen toiseen ranteeseensa, jota hän kovasti puristi, ikäänkuin tietämättään olisi halunnut tahdollaan hänet vallita, "virka minulle, mitä tällä hetkellä tunnet ... seisothan kynnyksellä ... sinunhan täytyy tuntea jotain molemmista maailmoista ... täytyy nähdä jotain tulevaisesta ja kumminkin viimeisenä kaikuna kuulla minun ääneni ... sano minulle Jesuksen Kristuksen nimessä mitä nyt näet ... virka sanakaan, vaan ainoa sana epäilyksessä ja yössä taistelevalle ... anna minulle merkki ... pieninkään ... jos se oli totta, mitä uskoit ... vaan yksi sana ... kuule minua ... jos voit..."
Päivän Sana
Muut Etsivät