United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt hän on joutunut Krokelbyn reunaan, sumusta häämöttävän lehmuksen juurelle, jonka kohdalla syrjäpolku yhtyy valtatiehen. Siinä hän nousee jälleen kävelemään... Riisuu rukkaset ja ripustaa ne toiseen ranteeseensa ... ja työntää viluiset kädet taskuihinsa.
"Virka minulle, Daniel", kuiskasi hän, kumartuen aivan liki kuolevan kasvoja ja tarttuen hänen toiseen ranteeseensa, jota hän kovasti puristi, ikäänkuin tietämättään olisi halunnut tahdollaan hänet vallita, "virka minulle, mitä tällä hetkellä tunnet ... seisothan kynnyksellä ... sinunhan täytyy tuntea jotain molemmista maailmoista ... täytyy nähdä jotain tulevaisesta ja kumminkin viimeisenä kaikuna kuulla minun ääneni ... sano minulle Jesuksen Kristuksen nimessä mitä nyt näet ... virka sanakaan, vaan ainoa sana epäilyksessä ja yössä taistelevalle ... anna minulle merkki ... pieninkään ... jos se oli totta, mitä uskoit ... vaan yksi sana ... kuule minua ... jos voit..."
Siksikö, että tuon kaiken niin äkkiä todeksi huomaat?» Tyttö puristi nuorukaisen kättä: »Sinä olet niin erilainen kuin kaikki muut!» »Eikö minun sitte pitäisi erilainen olla? Sinä et ole kehenkään muuhun suostunut ketä sinä sitte olet odottanut? Toisiako samanlaisia? Vastaa, minun Tumma tyttöni!» Tyttö tarttui molemmin käsin hänen ranteeseensa ja vetäysi lähemmäksi.
Lygia nosti Vinitiusta kohti siniset silmänsä, jotka olivat ikäänkuin juuri unesta heränneet ja illan loistossa, rukous silmissä, kumartuneena tyttöä kohti, oli hän hänen mielestään kauniimpi kaikkia kreikkalaisia ja roomalaisia jumalia, joiden kuvat hän oli nähnyt temppelien harjoilla. Vinitius tarttui hänen ranteeseensa ja lausui: "Etkö arvaa, Lygia, miksi minä näitä puhun sinulle...?"