Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Se oli nähnyt kaikki, ja nosti nyt siipiänsä, lentääkseen pois Uotilan tuvilta. Sen sijassa lauloi siellä pitkänä unettomana yönä lempeän surun valkoinen lintu katkeran suloisia laulujansa yksinäiselle emännälle, joka kyynelsilmin tuuditteli lastansa, rukoillen Jumalaa laupiaasti suojelemaan sitä tunnonvaivan kalvavasta tuskasta.
Kun vuosi näin oli kulunut hiljaa, olisi vieras silmä tuskin voinut huomata muuta kuin että rauhallinen ja yleinen menestys ja onni taas asui Uotilan talossa. Tähän aikaan syntyi Laurin toinen poika. Isäntä vastaanotti tämän lapsen nöyrän kiitollisuuden tunteilla, jotka suuresti erosivat siitä ylenmääräisestä ilosta, jolla hän oli tervehtinyt ensimäisen lapsensa syntymistä.
Ehdottomasti esiintyvät ne yöllä ivaillen ja kummallisina sielumme silmälle. Semmoisiako kuvia päivän ajatuksista olivat ne, jotka tänä yönä Laurin sielulle esiintyivät? Hän näki unissaan vaimonsa kuolleena ja tuli nyt muun hautajaisväen kanssa pois hänen haudaltansa. Tullessa Uotilan pihaan, kuului sieltä soittoa vienosti kajahtelevan.
Eihän Liisa tuntenut nuoren isäntänsä ajatuksia; hän ei aavistanut, että tuo pulska mies, tuo häntä kohtaan aina umpimielinen ja harvapuheinen Lauri ei mitään parempaa toivonut kuin että Liisa tulisi hänen vaimokseen, ja että hän vain odotti otollista hetkeä. Rakastiko Liisa Uotilan isäntää? Kukahan sitä olisi tietänyt.
Uotilan yleensäkin tasainen ja rauhaisa jokapäiväinen elämä ei koskaan ollut kulunut rauhallisemmin kuin juuri tähän aikaan. Syksy oli alkanut hyvin sateisena, mikä suuresti viivytti leikkuutyön loppua. Erittäin sateinen oli se päivä, jona isäntä oli määrännyt että kaura oli leikattava Järvenpääpelloilla, ja sen tähden täytyikin lykätä tämä työ vastaiseksi.
Kauhistus murhasta, joka niin ihmeellisellä tavalla ja pitkän väliajan perästä oli tullut ilmi, ja sääli ja kunnioitus taistelivat vanhan nimismiehen sydämessä, kun hän kuuli Uotilan isännän nöyrästi ja omasta ehdosta syyttävän itseänsä rikoksesta, josta ei kukaan voinut pitää häntä epäluulon-alaisena, ja hän kohteli sen tähden Lauria sääliväisesti.
Karja menestyi hyvin, työt joutuivat nopeaan ja tasaisesti, ja näytti kuin vuoden vähemmät varat olisivat muuttuneet kahta suuremmiksi, niin runsaasti ne riittivät talon yltäkylläiseen ravintoon. Pimeä, pitkä ja usein synkkä talvi kului tänä vuonna pikaisesti Uotilan väeltä, ja näytti kuin nuori emäntä olisi levittänyt suloista päivänpaistetta kaikkeen, johon hän puuttui.
Myllykylän mylläri oli näet, sill'aikaa kun Uotilan rengit istuivat jauhettansa odottamassa, kertonut kummallisia ja kauheita kulkupuheita, joita useammat niistä myllymiehistä, jotka kirkolta päin olivat kulkeneet uutta tietä, syksyllä olivat levittäneet tuosta muutoinkin kamalasta ja kolkosta Ristimäen metsästä.
Hän näki kuinka savu leikiten tuprueli Uotilan takantorvesta ja sanoi itsekseen: "Nyt puuhailee Liisa takalla." Kun Lauri sitte taas tapasi Liisan, oli kaikki kuin ennenkin ja Lauri yhtä harvapuheinen ja totinen kuin koskaan.
Ja kun kevät tuli, rupesivat paikkakunnan emännät mietiskelemään ketähän Uotilan isäntä nyt emännäkseen ottanee, ja arveltiin, että hänen nyt sopisi valita pitäjän omista tyttäristä eikä kosia naapuripitäjässä kuin viime kerralla. Mutta Laurille ei kukaan rohjennut kertoa mitä tästä asiasta puhuttiin kylässä, eikä hän itse näyttänyt aikovan käydä kosioilla siellä eikä täällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät