Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Kaisan laveasti kertoillessa emännän taudista, kuunteli Lauri, kuten näytti, tarkasti joka sanaa muijan suusta, vaan todellisesti oli hän niistä vain ymmärtänyt sen, että emäntä oli hyvin sairas ja suuri muutos Uotilan oloissa ehkä oli tapahtuva.
Kun nyt Lauri hiljaa ajoi eteenpäin, johtui mieleensä mitä pappi viime pyhänä oli saarnassaan sanonut, ettei varpunenkaan putoa maahan, ellei Jumala sitä salli, ja että kaikki mitä tapahtuu alkuansa on Jumalan tahdosta lähtenyt. Eiköhän siis sama Jumala ollut tuonut tuota nuorta tyttöä Uotilan rauhalliseen taloon?
Rajusti tulvaileva sade oli maantiehen kaivanut vakojen tapaisia ojia ja veteen upottanut noromaat. Erittäin hävitellen oli raju-ilma kulkenut sen maantien-osan yli, jota Uotilan oli kunnossa pitäminen. Tätä tien-osaa oli yleensä vaikea pitää voimassa, se kun, osaksi malkasiltaa myöten, kulki hyvin rämeisen ja vetisen maan poikki.
Olli hymyili katkeraa hymyä ja pudisti päätänsä: "Hyväpä sinä aina olet ollut häntä kohtaan." Lauri nousi äkkiä seisoalle, ikäänkuin olisi hänen rintaansa tukehuttanut. Sitte uudisti hän entisen kysymyksensä: "Luulevatkohan, että minä olen emännän murhannut?" Olli vastasi surullisen vakavana: "Kukapa sitä Uotilan isännästä uskoisi."
Sitte he ajoivat eteenpäin. Kirkonkylässä he pysähtyivät. Lauri pyysi silloin nuorta pappismiestä hautaamaan emännän lastensa hautain viereen, kun se aika oli tullut, jonka pappi lupasikin tehdä. Sitten he erosivat toisistaan. Pappi matkusti eteenpäin, perille päästäkseen. Kyytipoika palasi. Hänen kanssaan lähetti Lauri terveisiä Uotilan emännälle, sanoen, "että hänen nyt oli hyvä olla".
Pappi kysyi pojalta eikö likempänä ollut taloa, josta saisivat lainata kärryt voidakseen jatkaa matkaansa. Poika ilmoitti, ettei Uotilan suuri ja varakas talo ollut kaukana siitä, ja että sieltä varmaankin saataisiin mitä oli tarvis. Kun pappi sen kuuli, ja että kulettava metsätie meni sinne, päästi hän hevosen puusta, nousi sen selkään ja nosti pojan eteensä, sanoen: "Lähtekäämme siis Uotilaan."
Hän saavuttikin ensi hetkeltä alkaen emännän suosion, ja se, joka tarkasti piti silmällä Uotilan jokapäiväistä menoa, olisi kenties huomannut, että ikään kuin uusi ja hupaisempi elämä oli alkanut ykstotisessa ja hiljaisessa talossa siitä ajasta asti kun nuori punaposkinen Liisa sinne muutti.
Mutta hetken kuluttua hymyili hän taas puoleksi ystävällisesti, puoleksi pilkallisesti ja sanoi: "Mitäpä minä noista rikkaista ja isoisista talontyttäristä." "Enkös sitä arvannut", vastasi Kaisa äreästi surisevan rukkinsa ääreltä. "Kyllähän tuota sopi tietää." Lauri hymyili taas ja lisäsi: "Jos jonkun pitää tuleman Uotilan emännäksi, kenties tahtoo Liisa itse siksi ruveta."
Tämä oli kyllä ensi alussa saattanut Uotilan uudelle emännälle vähän pitäjäläisten nurjuutta, mutta kateus unohtui pian, ja kaikki yhtyivät kiittämään hänen vilpasta ja kunnollista olentoansa. Vaan Lauri oli isänsä kuoltua suuresti muuttunut. Näytti kuin hänestä olisi toinen ihminen tullut, kun tiesi että hänen yksin tuli vastata talon hoidosta.
Varustaisin teidät piirtäjänne, Kustaa Uotilan nimikirjoituksella, mutta hän itse kielsi nimeänsä kirjan etulehdelle painattamasta. Antaisin teille, te kysymysmerkit, jonkin-moisen puolustuslauseenkin, mutta mitäs siitä kohtalonne valkenisi, sillä teidän piirtäjänne nimi on kirjallisuuden kilpakentällä yhtä tuttu kuin Uotilassa asuneen ylioppilaan nimimerkki Kah.
Päivän Sana
Muut Etsivät