Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
KERTTU: Juuri sellaista miestä voi suudella. ALLI: En minä. Toisellaisesta miehestä minä uneksin. KERTTU: Minkälaisesta miehestä sinä uneksit? ALLI. Maailmanmies hänen pitää olla, ivallinen ja itsetietoinen, muille kylmä kuin jää, minulle kuuma kuin tulivuori. Lennosta pitää hänen ampua minun lempeni, leikillä tulee hänen totta puhua.
Mutta toiseltapuolen nautin minä sen saastaisuudesta niinkuin mato haaskastaan, sillä todistihan se minulle päivänselvästi, etten ollut kadottanut mitään, jos olinkin kadottanut ihmisyyteni. Sinä teit minut ihmiseksi jälleen. Mutta vain öisin, sillä silloin sinä uneksit minusta ja kohtaat unelmasi. Päivisin sinäkin elät omaa elämääsi.
Seuraa hänen lakiansa, elä hänen käskyinsä jälkeen, siirrä taivas sieluusi, niin kenties jonakin päivänä kun vähimmin odotat löydät sen palkinnon josta uneksit. Siinä on kaikki mitä ainakin minun tieteeni osaa sinulle sanoa. Kunnon lailla puhuttu, vanhus, sanoi Hafiz ja lisäsi, laskien kätensä Abdallahin olalle: Poika sisareni, Jumala on tunnin ja päivän valtija; tottele ja odota! YHDEKS
Enkö nähdä nuoren viljan Kiittävän käteni töitä Isäni Kalervon mailla? Nähdäpä oman emännän Pyttyinensä, raintoinensa Pyörivän kotipihalla, Mun kalasta tullessani, Venhe täynnä venkaleita, Taikka metsältä palaten Olalla otusten paino! Nähdäpä kotisuloni! Nähdä lapset laittamani Vierteisin, verevin poskin, Ympärilläni kihisten! Mut mitä uneksit, orja?
Armaani! Sinä näet näkyjä. Sinä uneksit. Kuin päivä paistaa hänen kilpensä, kuin liekki leimuaa hänen kypärsulkansa. Hänen orhinsa kaviot iskevät kultaisia kipinöitä... Hän tulee tännepäin, hän pysähtyy pihalle, hän hyppää alas satulasta... Sinä et ole terve, sinä hourit... Hän on täällä jo! Seisoi tuvan ovella kaikessa loistossaan ja kunniassaan se maankuulu kuninkaanpoika.
ELINA: Herra maisteri!... Minä en tiennyt ... minä etsin isääni. OLAVI: Kuinka? Valvotko sinäkin vielä? Mikä on tämä yö, jossa ei nuku kukaan, ja tämä maa, missä ihmiset vaeltavat kuin unessa! Sinäkin uneksit, Elina. ELINA: Me nukumme niin vähän kesäiseen aikaan täällä. Herra piispa valvoo usein puoli-yöhön. Kuitenkin hän on taas ylhäällä aamun koittaessa. Sanottiin, että isäni olisi täällä...
Levittele huuto, Ett' Anna, vaimoni, on pahoin sairas: Ma laitan niin, ett' alallaan hän pysyy. Ja etsi köyhä aatelinen, jolle Clarencen tyttären voin heti naittaa; On poika typerä, en häntä pelkää. Mit' uneksit? Levitä, että sairas On Anna, kuningatar, kuolemallaan; No, joutuun! Poistaa täytyy kaikki toiveet, Joist' olla voisi vaaraa, jos ne kasvaa.
Mut alanpa kostotyöllä: Ensin Untamon kukistan. Sinut vien emännäkseni, Rinnallani tässä miekka! ANJA. Oi mitä uneksit, orja. Ei sinua seppo päästä. KULLERVO. Tuon minulle muistutatko? Niin, minuss' on orjan leima. Sitäkö sinäkin kammot, Orjan kättä ja sydäntä? Tyttö, kammotko minua? Kauhistut! olenko julma? Tule, Anja, niin syleilen! Tule kotkan kumppaliksi.
Toisia "härän" kuljettajia meni yhtämukaa. Simo alkoi niitä torua ettei heillä ollut oikeutta kuljettaa "härkiään" yksille laitumille, sillä hänen härkänsä on niin suuri että se puskee kaikki muut kumolleen. Ja hän ei olekaan enää Nystyrän Simo, vaan isäntä. Samassa hän heräsi kuin vaimonsa nyrväsi kylkeen ja virkkoi: "Mitä sinä uneksit." "Ohoh! Joko minä ääntelin?" "Johan tuossa..."
»Kesä kaunis, ihana kesä, kuinka olet lyhyt!», ajatteli Maissi katsellessaan avoimen akkunan ääressä, miten puutarhassa jo siellä täällä näkyi kellastuneita lehtiä. Kauan hän istui siinä ajatuksissansa, mutta isänsä kysymys: »Maissi, mitä siellä nyt uneksit?» herätti hänet haaveistansa, ja hän vastasi: »Ajattelin vain katsellessani noita kellastuneita puita, että tämä kesä oli erin lyhyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät