Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Bergström laski keittiössä ihastuksensa valloilleen huutamalla «Eeva neiti on vallan taivaallinen!» Vaaleaverinen Ulla ei milloinkaan ollut hänen kanssansa siitä yhtä mieltä. Leonore oli ainoa, joka pian katseli Eevaa tosin kyllä hellin silmin, mutta kuitenkin vähäsen huolestuneena.
Nuorin, Jaakko, oli vähää ennen nimitetty kornetiksi Karjalan rakuunoihin, ja oli siis 14 vuoden ikäisenä kruunun miehenä omintakeinen herra. Majurin ainoa tytär ei ollut esteenä hänkään, sillä hänestä oli tämä matka oikea onnen sattuma. Omilla hevosilla, omissa vaunuissa ja kuskina naapurin luotettava Hukka sekä hänen rinnallaan lapsenhoitaja Ulla, lähti siis majurinrouva matkaan.
Oli sääli vähän, kun kotia ei jäänyt ollenkaan. Mutta saavathan he huomenna. Ja paljon toivoivat he saavansa. Ulla vakuutti. Pienehkön saavillisen vei Ulla jo sinä päivänä marjakauppiaalle. Ja vanhempansa ja naapurin akat ihmettelivät ja kehuivat Ullaa. Mutta illempana hän tapasi Kallen, joka muitten poikien kanssa tuli marjasta.
Ja he toivoivat huomenna löytävänsä oikein hyvän marikon, kun olivat antaneet niin paljon ja hyviä marjoja. Ulla vakuutti, että he löytävät semmoisen marikon, että eivät koskaan ole semmoista nähneet hän löytää! Mutta iltapäivällä tulivat jotkut Ullalle kertomaan, että Kallekin oli ollut marjassa ja saanut enemmän kuin he! Ja oikein kauniita marjoja. Ulla joutui hämilleen.
Miksi ei Kalle ollutkaan eksynyt? Miksikä ei Jumala Kallea rangaissut? Ehkä ei tarvinnutkaan Jumalalle antaa marjoja. Ehkä Kalle oli sittenkin oikeassa. Illan suussa Ulla lähti katsomaan, onko Jumala syönyt marjojaan. Hän hiipi yksinään metsätielle ja kiipesi kiihkoisena kivelle. Ei ollut syöty! Marjat olivat aivan niin kuin oli pantu. Niin kauniita ja niin paljon niitä!
Ullalle he lupasivat kukin yhden mitallisen. Riittäähän jumalanmarjoiksi kaksi mitallista! Ulla sanoi riittävän hyvinkin ja ehdotti, että antaisivat hänelle kaksi ja jumalanmarjoiksi yhden. Se hyväksyttiin. Samahan se oli!
He kuuntelivat hänen kertomuksiansa avosuin, ja Ulla katseli heitä hymyillen ja lempeästi. Eikö teidän mielestänne, kapteeni, nuori herra Hästesko ole hyvin isänsä näköinen? Huomasin kasvoista heti kuka hän oli. Kapteeni käänsi päänsä Juhanaa kohden, katseli häntä tarkasti ja vastasi: Mielestäni on hän sekä isän että äidin näköinen. Molemmilla oli kova aika. Sanokaas muuta, herra kapteeni.
»Vilho ei vielä ole naimista ajatellut», sanoi emäntä, »eikä hän torpan tytärtä ainakaan ole aikonut ottaa. Mutta kukapa sitte Annin sulhanen on?» »Hm, paha on puhua», vastasi Ulla, »kun olen äiti enkä tiedä poikani tuumista muuta kuin muitten puheista». »Heikkikö?» sanoi emäntä. »No sepä onkin sopivaa.» »Heikki ei ole minulle mitään puhunut», virkkoi Ulla, »enkä ole mitään kysynyt.
Ihmekö että suomalaisten katkeruus nousi ylimmilleen, ja keisarinna Elisabetin manifesti tarkoitti takomista raudan kuumana ollessa koettamalla viekottaa suomalaisia luopumaan Ruotsista. Jumala, noita aikoja! huudahti Ulla. Entä perkele? Koska hän ilmaantui? kysyivät nuoret hieman pilkallisesti. Voi noita nuorukaisia, jotka eivät ymmärrä, että hän koko ajan oli ollut toimessa, huokasi Ulla.
Hän oli myös kuullut emännän tahtovan Mattilan rikasta tytärtä miniäksensä. Tämä Mattila oli juuri Hämeenlinnan tien vieressä naapuripitäjässä; sepä sopi hyvin Ullan tuumiin. Pian oli Ulla matkansa päässä, ja hänen astuessansa talon tupaan oli onneksi emäntä yksin tuvassa. Tervehdittyänsä Ulla sanoi: »On, näenmä, matka mielessä, koska on kirkkoreki pihalla.»
Päivän Sana
Muut Etsivät