Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Siinä seisoi hän neitsyyden ikivanha kunniamerkki otsallansa; pää painui vähäsen kruunun painosta ja hän näytti tytöltä, joka huviksensa oli pukeutunut joksikin tarinain prinsessaksi. Hän myöskin hymyili puolittain veitikkamaisesti, puolittain ujostellen tuon koristuksen tähden, jota hän niin usein oli katsellut kunnioituksella.
Nyt käskettiin minun astua pöydän ääreen ja istua pöydän etupuolella olevalle lavitsalle kuuntelemaan kun luettiin. Vähän ujostellen tottelin käskyä ja istuin määrätylle paikalleni. Vähän aikaa kun olin kuunnellut, painoi isäntä hiljaa kirjan kiini, laski varovasti kätensä otsallensa ja lausui huoaten: Kyllähän se ruoskii ihmistä sekin saarna. Tästä huomasin, että hän oli lukenut saarnakirjaa.
Enhän minä oikeastaan osaakaan kirjoittaa ... piirtelen waan aikani kuluksi ... ei se ole mistään kotoisin ... ilman aikojaanhan se on", hätäili hän. "Ettekö anna minun katsoa kirjoitustanne?" pyytelin minä. "Mitäs Jumalan tähden ... ei niissä ole mitään katsomista. En ole wielä näyttänyt niitä yhdellekään työkumppaneistanikaan, kuinka sitten teille woisin näyttää", sanoi hän ujostellen.
Sieltä tuli kiharatukkainen palvelustyttö, nauraen, punastuen, ja ujostellen niin, että hänen ruumiinsa näytti vyötäisistä ihan kahtia irtautuvan. Johanneksella näytti olevan todella niin paljon touhua, että Henrik vasta parin päivän perästä löysi tilaisuuden ottaa esille se asia, josta he ensiksi olivat puhuneet ja joka suuressa määrin kiinnitti hänen huomiotansa.
"Niin", sanoi Anna ujostellen. Harjoituskenttä ei ollut kaukana, noin puoli neljännestä Tuovilasta. Risto otti konttinsa ja sanoi: "Anna, ole niin hyvä ja pane konttiin vähäsen evästä puoliseksi, sillä varmaan sieltä ei pääse kotiin puoliselle".
No niin, mitä on tehtävä, virkaansa täytyy hoitaa, vastasi kenraali ujostellen. Sallittaneeko, että vieraita on läsnä, kodicilliä avattaissa? Kyllä, paruuni voipi, jos niin tahtoo, seurata minua; siellä täytyy olla muutamia jäävittömiä vieraita läsnä.
"Hän on tuolla kamarissa", sanoi Valpuri, heittäen ryyniä kukon jalkain eteen, joka muka nokki niitä, vaan jätti useimmat hyvin kohteliaasti kanoille. "Eikö Valpuri minua enään tunne?" kysyi hymysuin nuori mies ja seisahtui pari askelta nuoresta tytöstä, joka vähän ujostellen nyt tarkemmin silmäili reipasta nuorukaista. "En vaan", vastasi Valpuri.
Täti laskeutui polvilleen kuvastimen eteen, pani Aben kädet kaulaansa ja omat kätensä kiersi Aben vartalon ympäri. »Katso, lapseni peiliin», sanoi hän, kun Abe ujostellen painoi päänsä alas. Ja kun hetken aikaa oli katseltu, suuteli hän äkkiä Abea: puristi rinnoilleen, taas suuteli, suuteli otsaa ja silmiä ja riensi sitten kamariinsa. Abe jäi katselemaan itseään yksinään kuvastimeen.
Se on Esteri, tuo mustahameinen tyttö, jolla naapurivaimojen suureksi kauhistukseksi ei ole päässä muita "koreuksia" kuin muutama sininen ja valkea kukka. Ujostellen astuu hän vihkimatolle. Sulhasena on hänellä niin kukas muu kuin minä! Juhlallisesti toimitti "maisteri" vihkimystoimituksen ei messuakaan unhotettu. Tässä sitä siis nyt ollaan. Esteri oli ihmeellisesti kehittynyt.
Eihän siitä Yrjöstä olisi ollut, jos vielä satamaan rupeaa... Hiukan säpsähti Iitu ja punastui, kun Tauno astui tupaan. Ei hän ollut nähnyt venettä eikä mitään, kun äkkiä ilmautui siihen tuo tuttu, solakka vartalo. Silmät oli hänellä vähän punertavat, oli tainnut hieman itkeä pihauttaa. Ujostellen hän teki hyvän päivän. Minä tapasin muorin tuossa tiellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät