United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joko ne ensi pyhänä kuuliaiset pidetään? kysyi viikkoa myöhemmin muudanna aamuna eräs roviisoreista Jehulta, kun tämä tulta apteekin uuniin teki. Ensi pyhänähän ne ..., vastasi Jehu vähän ujostellen. Kai olet jo Kiviniemessä käynyt henttuasi katsomassa. Ei siitä kiviniemeläisten kanssa tolkkua tullutkaan. Vai jo ne hommat ovat lopussa! Miten sinulla sitten ensi sunnuntaina kuuliaiset on?
Jos hänet otatte, niin tulen minä kanssanne ja opetan teille uudet tiedot ja uudet uskot ja opetan teitä rukoilemaan ja iankaikkisen autuuden taivaassa saavuttamaan. Kuunneltuaan tätä puhetta, kasvoissa ilme niinkuin eivät olisi sanaakaan siitä käsittäneet, vaikenivat miehet toisiaan ikäänkuin ujostellen silmäillen.
Annikan saattoivat ritarin luopumattomat katseet viimein hämille, ja jokseenkin ujostellen, viritettyään harppunsa ja saatuaan kehoittavan silmäyksen kreivi Menteithiltä sekä Allanilta, hän lauloi seuraavan laulun gaelinkielellä: Orpotyttö.
Pikimmältään ja ujostellen Elsa katsahti Maria silmiin. »Sinun asiasi eivät ole oikein?» sanoi Mari. »Ei», vastasi Elsa hiljaisella äänellä ja rupesi itkemään. Mari siirtyi lähemmäs ja otti kaulasta Elsaa, joka nojasi päänsä Marin rinnoille. Pitkään aikaan eivät he puhuneet sanaakaan.
Niin hän tekikin. Valee istui syrjässä ujostellen ja vaiti niin kauan kuin se tapahtui. Mutta sitten hän ihastuksesta räjähti nauramaan. Mieli oli niin kiihottunut, että naurun perästä alkoivat kohta kyyneleet vuotaa, joita pyyhkien ja hämillään ollen koetti huolellisesti salata. Kun oli tyynnytty, johtui puhe itsestään järkeviin asioihin.
"Minkälainen teistä olisi tuo Lammin Maija?" sanoi Jakke ujostellen. "Oh, parhaita ihmisiä, mitä meidän pitäjässä löytyy. Oletko kosinut häntä?" sanoi äiti. "En; vaan hän on kosinut minua ja sekös minua harmittaa." "Noh, mitä se sitten haittaa." "Mutta eihän tytöt sitä tapaa käytä, että he kosisivat."
»Ostetaanko nauhaa?» kysyi hän ujostellen ja syvään ensin niiattuaan. »Nauhaa. Jaha. Kaunista nauhaahan sinulla onkin. Kenen sinä olet tyttö?» »Tämähän on Viion tyttö», sanoi Montinin rouva. »Vai niin. Minä muistelinkin, että kenen näköinen tämä on. Minä tunnen Viioskan. Missä äiti on?» »Kotona.» »Mitä se tekee?» kysyi Montinin rouva. »Kutoo kangasta.»
Jos joku vieras häntä puhutteli, vastasi hän hiljaa, melkein ujostellen, mutta jos seurustelu kävi tuttavallisemmaksi, saattoi hän pian leikiksi pistää. Silloin veitikkamaisuus välähti hänen surumielisissä silmissään, ja kasvoihin ilmeni lapsellinen ilo.
Samassa kuului aisakellon helinää kartanolta. Mutta kuningas kohotti maljansa, vaikka kohottikin sen epäröiden, ja joi uskollisten maanmiestensä onneksi. Sitten hän kallistui sivulle päin, ujostellen ja arastellen, ja suuteli Valpuri Eerikintytärtä.
Hän näytti tänään erinomaisen kauniilta, kun hän ujostellen käski Amostansa unhoittamaan hänet, miehekseen ei hän kuitenkaan voisi ottaa häntä, kreivillisen palvelijan tytär kirjuria, joka vaan oli räätälinpoika. Ja päälliseksi oli tuolla lumojattarella vielä mitä kauniimmat kyyneleet silmissä! Kahdenkertaisesti särjettynä pakeni Amos uudestaan virkahuoneesta.