Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Itkussa suin riensi hän hillitsemään raiwostunutta sulhoansa, mutta mitäpä heikko nainen woipi juopuneelle, raiwostuneelle miehelle. Me nostelimme waunusta pois heidän tawaransa, mutta tuo säkki, jossa mennessä oli tyhjä astia, oli nyt paljon raskaampi; siinä oli hääwarustuksia. Tuo kiiltäwä, suurehko matkalaukku oli myös täyteen pinkattu ja tuntui sekin raskaalta.
Jo viimein akka tiuskaisee: "Kiuas ei lainkaan kihise, Ei vaikka saavin kaatais, Täältäkö löyly saatais!?" "Voi sentään sua pöllöpää! Mimmoista saunaa nyt on tää? Tuossa on naappu paiskaa! Löylyä heitä, laiska!" Vaan tyttö tähän vastas näin: "Emäntä kulta nurinpäin On koko asiamme, Hukassa humalamme. Katsokaa! tyhjä nurkka vaan, Kiuas on mennyt menojaan, Voi raukat löylyämme, Poloiset päiviämme!"
Vielä kerran, vielä kerran! meluttiin ympärillä. Lopo osoitti tyhjää lasiansa Villelle, joka sen täytti uudelleen. Suu aukeni, kurkussa mulahti ja lasi oli tyhjä. Hän paiskasi sen pöydälle ja katseli miehiä. Sillä lailla! Sietääpä antaa eukolle kolmaskin lasi tuosta tempusta. Tänne olutta, minä tarjoon! huusi eräs miehistä. Minä myös, jatkoi toinen. Ja minä, ja minä, kuului yhä useampia ääniä.
Tässä, armollinen herra, sanoi vanginvartija ja osoitti huoneeseen, jonka ovi vielä oli avoinna tämä on heidän tyrmänsä... Tyhjä! huudahti Vanloo kiivaasti. Niin, armollinen herra, vastasi vartija, ikävää se on ... noidat pääsivät ulos, kuten melkein kaikki muutkin vangit, tässä kauheassa mylläkässä, emmekä vielä ole saaneet heistä tietoa.
Ennenkuin läksivät, juoksi Iiri vielä hyväilemään äitiänsä sekä peittämään rahilla nukkuvaa pikku Marttia, ja sitte he menivät kirkolle. Kun kirkkoon ennättivät, oli se vielä melkein tyhjä. Ihana valovirta tulvaili heitä vastaan, ja pienet enkelinkuvat alttaritaulussa näyttivät suloisemmilta kuin milloinkaan. Lapsista tuntui, ikäänkuin he ensi kerran olisivat nähneet nuo enkelit.
Wäwymme sanoi minulle, että kaikki mitä heillä on, on myös minunkin, ja samaa kuulut sinäkin, rakas eukkoni, toiwottawan, mutta tässä woin nyt ilmoittaa, etten ole niin tyhjä kuin ehkä näyttää.
Minä vapisen kiihkosta kuin lapsi, joka tyhjä tuohinen kädessä laahusti kotiinsa päin marjasta, missä ei koko päivänä ollut mitään löytänyt, ja yhtäkkiä yllättää mansikka-ahon tai vadelmikon raunion kupeella tuolla, tuolla niitä punoittaa suuria, meheviä, kuinka paljon tahansa, enemmän kuin mihin astia riittää ja ehdin yksin poimia.
Ja armas lause, mi aikoi ilmiin, Jäi siinä mykkänä huulillen, Ja toisiaan kun he katsoi silmiin, Tuli vaiva äänetön katseesen. Heit' turhuus kiusas, mi salin täytti, Tuo tyhjä teeskely tuskaa toi, Siks vaillinaisesti silmä näytti, Kuink' kevät rinnassa ilakoi. Siks käsi viipyä kädess' empi, Jota painoi hellästi ennen ain, Siks hiljaa huoaten haastoi lempi, Jota katse ilmaisi arkaan vain.
"Kyllä, Jumalan kiitos, jalo rouva. Ihmeelliset elämämme vaiheet olleet ovat, olemme maistaneet paljon makeata ja paljon karvastakin elämän täydestä pikarista. Nyt se on tyhjä; jotkut arvelevat kukaties, että kaikki on ollut vain kokeilua ja että kokemuksista viisastuneina nyt vasta elämää alottamaan kykenemmekin.
Porstuan siltapalkit lonkkuivat askeleitteni alla, enkä tiedä, minkä tähden koetin estää kantapäitäni kopsamasta. Suuri tupakin oli tyhjä. Istuin hetken aikaa penkillä lämpimässä hämyssä. Missähän ovatkaan kaikki? Kuuntelin ja kuuntelin, kunnes hiljaisuus rupesi soimaan korvissani, ja sitten aloin kuunnella sitä. Viimein tuli joku tuvan ovelle. Täällä taitaa olla vieras? On täällä muuan.
Päivän Sana
Muut Etsivät