United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilolla laamanni yhtyi siihen tuumaan. «Sillä tavoin», hän sanoi, «voimme yhdistää hyödyn huviin. Se yritys tosin tulee kalliimmaksi kuin tavallisen puiston istuttaminen; mutta se ei saa tulla esteeksi!
Siellä saisit olla sivistyneitten ihmisten seurassa ja lukea kirjojakin, joita täällä niin ikävöit. SELMA. Mutta tuota ! NIILO. No mitä arvelee? SELMA. Mutta mitä mamma sanoo? NIILO. Hm. Eiköhän häntä saane tuumaan taipumaan. SELMA. Tehkää kuten paraaksi katsotte, isäni. Minä tottelen kaikessa tahtoanne. NIILO. Minä koetan parastani... Mene nyt, ettei mamma suutu. VII:s KOHTAUS.
Tuumaan lakkaamatta, miten voisimme saada pojan raajarikkoisten kouluun Helsinkiin, sanoi Freedrik eräänä päivänä Helkalle, kun he olivat marjoja syömässä puutarhassa. Hänestä varmaankin tulisi taitava ammattilainen, jos hän saisi oppia jotakin. Mitähän se koulunkäynti maksanee tuumaili Helka. Siitä kyllä pian saa selvää, kun kirjoittaa johtajattarelle.
Kanttori, ettekö te tunne siellä teidän pitäjäässä sopivaa kelvollista tyttöä, joka meidän Maurille sopisi?" "Jahka minä tuumaan " "Suotta se vaiva on." "Ei maar, kuules, on siellä todellakin Ruoholan talossa kaksi tyttöä. Se on varakas talo ja tyttäret tekevät ankarasti työtä. Miina on valkoverinen ja vähän häiläkkämäinen, mutta Reeta on tasaista luontoa ja ahkera.
»Ole sinä Elsa tässä, minä juoksen kysymässä minun äidiltä ja sinun äidiltä, että saako sen ottaa, ja jos saa, niin sinä saat markan ja minä markan», häkelsi Mari toimessaan ja niin läksi juoksemaan, että kintut vilisi, kun Elsa oli suostunut tuumaan. Elsa seisoi rahan ääressä ja odotti sykkivin sydämin Maria takaisin.
Kultaliepeiset pilvet näyttävät nyt niin keveiltä. Välistä tuumaan, mikä lienee kauniimpi, kesä-aamu vaiko kesä-ilta, jolloin aurinko mailleen menee. Kyllä aamuhetki on kaunis, sillä silloin koko luonto herää uuteen eloon.
Heitti se toki onnekseen minut irti ja alkoi kysellä tarkemmin, mikä mies minä olin ja mistä minä Villen tunsin pimeässä. »Otahan ryyppy, että lauhdut!» Aloin sitte kaivaa taskustani semmoista kappaletta, josta sen saisi. Mutta ei se taipunut tuumaan. »Tulee se päivä toinenkin», arvelin, ja aloin sitte perustaa asiaa.
TUOMAS. Somasti sinä puhut ja oikein, ja minä suostun tahtoos. Veljet! kuulkaamme häntä, sillä tämä asia on mahtava, se synnyttää elämämme uudestaan, kohottaa metsien reunalle aamun koin. Minä suostun! TIMO. Niin minäkin. SIMEONI. Jumala on kuullut meitä, ja elomme valkenee. Minä suostun Aapon ihanaan tuumaan. EERO. Minä suostun myös sillä otammehan miehukkaan askeleen nyt.
Vähän aikaa he molemmat äänettöminä jatkoivat työtään. Mutta sitten laski John kynänsä pois, nojasi päätänsä käteen ja katseli vakavasti Almaan. »Puhuiko Nymark sinulle tästä jo aamupäivällä?» hän kysyi. »Puhui», vastasi Alma, hiukan epävarmasti. »Ja sinä tiesit hänen tulevan uudelleen, saadakseen minua suostumaan tuumaan?»
Minä kysyisin perään, koska hän tahtoisi ihan tappaa minut. Oli siinä montakin, yhdistyi Piatta tuumaan. Ja saisi se siitäkin sakkoa, kun se sitten pilkotteli, että on sillä nyt rahaa jaella niille ... en ilkeä sanoa niin rumasti ... ei sen nyt tarvitse nälinkuoliaana kutjastella talosta taloon työtä kyselemässä. Siitäpä jo Laara tuohtui pitämään aika saarnan Karvosen emännän kunniaksi.