Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Jokainen saksalainen sukukunta löytää tästä kalmistosta jonkun tutun nimen, jota se rakastaa, kunnioittaa ja lukee parhaimpainsa joukkoon, ja jokaisen kansan kunniallisten jäsenten hautoja tavataan täällä. Parantavaisilla lähteillä tapasivat he tuskainsa helpoitusten sijasta niiden lopun ijäisen rauhan helmassa.
Mamseli asui Isakki-maisterin kamarin viereisessä kamarissa. Kun rovasti tuli, oli hän lepäämässä päivällisen päälle ja veteli unta kaikessa rauhassa tammikuun iltapimeässä. Kuitenkin loppui häneltä pian uni, sillä hän näki unta niin että heräsi hän kuuli tutun äänen läpi unensa ja jäi silmät auki ihmeissään kuuntelemaan.
»Ota nyt pois se kaksikymmentä penniä... Saamari, ota muilta sitten enemmän, ei mulla ole muuta rahaakaan joukossani.» Kastori huitoi käsillään, huusi ja pauhasi kuin ukkonen: »Voi se vieköön tuollaisen, tuollaisen ... mä sanon oikein vanhan tutun vuoksi: tuollaisen nälkäsilmän!» Mikon oli mieleen, kun häntä noin ylenmäärin kehuttiin.
Mut elon karvan kanss' ei kuitenkaan kadonnut rauha hänen muodostansa, vaaleissa vielä hänen kasvoissaan näin uljuuden, tuon tutun vanhastansa: tuo vakaa muoto mieleen mulle toi: viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Ja katso! Uusi päivä tulikin. Hän synnyinmaalle suojaks säästyi vielä.
Samassa alkoi tehtaan torvi huutaa, koneet pysähtyivät, kaikki yhtäkkiä hiljeni ja ennenkuin ehti katsoa ympärilleen oli verstas tyhjä ihmisistä. Mitäs se oli? kysyi Henrik kummissaan. "Sapaas," sanoi Gabriel pyyhkien rasvaisia käsiään. No nyt mennään, sanoi hän ja ensi kerran Henrik kuuli selvään hänen tutun äänensä.
Ja sitten Georg lisäsi hiljaisella, tutun lapsellisella äänellään: Nyt sano minulle vielä yksi asia, Helena: saako sinun mielestäsi tämmöisessä tapauksessa olla onnellinen? Minä olen niin äärettömän, niin äärettömän onnellinen, Helena. Helenan silmät loistivat suurina ja juhlallisina pimeästä. En tiedä. Georg, mutta olen minäkin onnellinen, sanoi hän yhtä hiljaa.
Henrik tuli auki-olevaan eteiseen, kulki varovasti sinne pinottujen jauhosäkkien ohi, tunsi taas tuon tutun lamppuöljyn- ja sillinhajun, näki luukusta että sisällä oli valkeata, avasi kilahtavan oven ja astui puotiin.
Sinä yönä, jona vihdoin olin voittanut »tuon tarpeettoman ulkonaisen ujouden» ja tapasin itseni kulkemassa kotiin syrjäisellä kaupungin kadulla, minä ikäänkuin sanoin hyvästi entiselle olemukselleni. Muistan selvään kuinka minusta oli outoa ajatus, että »juuri se, mitä olin pitänyt suurimpana syntinä», oli nyt tapahtunut. Ja muistan, että tunsin hetkeksi taas Jumalan tutun läsnäolon.
Hänen sydämensä oli vaimon ja pojan luona, joita hän ei ollut nähnyt kuukausmääriin. Ajatuksissaan kulkiessaan hän tuli lahden pohjassa olevan tutun Venus-temppelin luo. Hän katseli kimaltelevalle merelle silloin välähti heikossa kuutamossa jotakin aivan hänen edessään. Se oli varustus ja sen vieressä pieni, goottilainen harppu.
Täsmälleen yhdentoista aikana illalla saapui hän tuon tutun torpan kartanolle, jossa hän tiesi armaansa olevan. Hänen sydämensä sykki ilosta kun tiesi tuossa tuokiossa saavansa sulkea armaansa sykkivää sydäntänsä vasten. Kovin palavustunut kun oli, istahti hän kartanolla olevalle isolle kivelle pyyhkiäkseen hikeä pois kasvoistansa ja hiukan tyynnyttääkseen itseänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät