Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Ensin nukutaan oikein kauan ja sitten juodaan kahvia", vastasi Miina, "ja sitten käherretään hiukset, pannaan parhaat vaatteet ylle ja mennään jonkun tuttavan tykö kahville. Päivällisen jälkeen taas kävellään. Hauskinta on silloin niillä, joilla on sulhanen. Ja sitten mennään ehkä lukusaliin tahi johonkin kokoukseen." "Sinunhan piti panna rahaa pankkiin", sanoi isä vähän levottomana.
Mies aikoi ensinnä paeta, mutta päätti kai sen turhaksi, koska jäi nolona seisomaan. Katseltuaan miestä vähäisen, huomasi Matti hänessä jotakin tuttavan tapaista ja heti iski mieleensä ajatus: tuo on varmaankin veljeni. Mitä kauvemmin hän katseli, sitä varmemmaksi tuli tämä ajatus; tuommoinen kurjannäköinen, roistomainen rekale varmaankin veljensä oli.
Mikä oli syynä siihen, että Juho nyt oli paljoa epäilevämpi liikunnossaan ja ajatuksissaan, kuin silloin, jolloin hän viimme kerran oli käynyt Aumolassa? Se oli toivo, joka nyt oli herännyt hänen rinnassaan, toivo, saada mahdollisesti omakseen lapsuutensa tuttavan. Ja toisaalta epäilys, olisiko mahdollisesti joku muu pitäjään nuorista miehistä siinä suhteessa etukynnessä.
Tuosta seurasta palasin varsin ihmisiä-vihaavalla mielipiteellä ja vetäyin tykkänään kaikesta seura-elämästä X:ssä. Minä ostin mustan merimiehen päähineen, jonka minä rosvojen tapaan painoin silmilleni, kun kadulla tapasin jonkun tuttavan, lemmittävän tyttö-kullan.
"No", kysyin minä, "mikä suuri keksintö se nyt on?" "Kuules vaan; muuan näistä naapuri-taloista, joka tähän asti on ollut aivan kuollut silmissäni, on nyt käynyt eläväksi, sillä minä olen saanut tuttavan siinä."
Tämän kuulleessaan kaikki matkustavaiset katsoivat kahta nuorta miestä, joita tämä tieto koski likemmin kuin ketään muuta laivassa olijaa, nimittäin Knutia ja Pietaria, jotka palasivat kotiin yhteisen tuttavan luota kaupungin läheisyydestä. Kaikki riensivät niin pian kuin mahdollista maihin. Pääkatua pitkin kulki ihmisvirta linnaa kohden.
Tulin kerran ma kotiin, kohtasin tuttavan portaillamme ja tein hyvän päivän. Vastannutpa ei tuo, syvemmällen vaan hatun otsaan painoi, peittäen kyyneltään, sekä matkahan läksi. Syyn hyvin ymmärsin; ja nyt siskoa kiusasin kahden: sisko, ma sulhosi näin epätoivossa lähtevän täältä; miks olet murtanut raukan?
Henkilöt, jotka olivat kohdanneet heidät heidän sunnuntaikävelyillään, väittivät, etteivät he koskaan puhelleet keskenään, että heitä näytti vaivaavan hirveä ikävä ja että he ilmeisellä helpotuksella tervehtivät jokaista tuttavan vastaantulemista.
Tämän perästä hän nähtävästi neuvotteli orpana Konrad Cottan kanssa ja seuraus oli, että Martin Luther muutti asumaan meille ja on sen jälkeen elänyt meidän parissamme likeisen tuttavan tavalla, aivan niinkuin hän olisi oma orpanamme. Hän on kummallisella tavalla muuttunut tästä ajasta. Tuskin kukaan olisi voinut edeltäpäin arvata, mikä iloinen luonto hänellä on.
Hän oli nähnyt Joosepin lempeän, tuttavan tervehdyksen Asralle, ja Wappua hän ei ollut katsellut ainoallakaan silmäilyksellä, miten luuli ja nyt hän oli poissa, ja kaikki, mitä Wappu oli odottanut tästä päivästä, oli turhaa. Tämä Asra! Koko hänen vihansa kääntyi Asraan; hän olisi tahtonut musertaa Asraa!
Päivän Sana
Muut Etsivät