United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paimenessa, Renkalan synkissä metsissä, pieni yksitoistavuotias Iiri matamin sydäntä oikein kouristi hänen tuota ajatellessaan. Hänen huulillansa oli juuri kova nuhdesaarna, joka kuitenkin jäi pitämättä, sillä nyt löi salama niin, että koko tupa oli ikäänkuin tulessa, ja rakeita pomppaili vasten akkunoita, jotta ruudut ratisivat.
Vanhempi ja pienempi tupa oli aikoinaan, ennenkuin vakinainen pappi Kontojärvelle asettui, ollut tänne silloin tällöin suuriksi juhliksi ja markkinapäiviksi saapuneen saarnamiehen asunto, jossa väliajoilla kirkonvartija oleskeli. Nykyisen papin edeltäjän aikana oli tehty toinen tupa, sisäänlämpiäväksi sekin ja vasta nyt uudelleen sisustettu saliksi.
Ei kauvaa tämän jälkeen Antin tupa ja tavarat myötiin huutokaupalla, mutta ei hänen mielensä silloinkaan järkkynyt tasapainostaan.
Oli tupa lähellä. Siellä jo nukuttiin. Sen räystään varassa oli sukset. Otin ne ja panin ne maahan. Lylyn puu helähti pakkasessa kuin kantelen lauta sitä seinältä laskettaessa. Riennän asemalle ja juoksen jo liikkeellä olevaan junaan.
Oli siellä myöskin tupa ihan tien varrella. Se oli rakennettu silloin, kuin vielä oli vihreätä metsässä sen ympärillä, mutta nyt se seisoi siinä yksinään ja katseli mäntyä ja mänty katseli tupaa, ja siten heitä olikin kaksi. Pitäähän olla jotakin seuraa tässä maailmassa.
Viisi veljestä Elinan Istuit kaikki pöyän päässä, Nousit kaikki seisoalle, Läksit vastahan Klaulle. "Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?" "Ei neittä mäellä myyä, Panna kaupan kartanolla; Hevot myyähän mäellä, Luukaviat kartanolla. Kyll' on meillä tupiaki: Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä. Talli meill' on hevot panna, Vaja varsat valjutella, Naula laskea satulat."
Auttaa! murahti Sulo Rooberttikin, hänkin heltyneenä. Tupa oli kuin maja jossa on käynyt kuoleman viikatemies. Surun painamina ryhtyivät vanhemmat puuhaamaan etsimistalkoita. Tieto vallesmannin telefoonista oli salokylään saapunut vasta eilen, mutta nyt puolenpäivän seudussa se jo oli ehtinyt levitä miltei yli kylän.
Hän hypähti ylös ja haki syvistä verhojen poimuista esiin pienen taulunsa. Hän naurahti ja näytti sitä Doralle. "Mikä se on?... Vähäinen ruma tupa järven rannalla." "Siellä olen minä syntynyt, Dora; siellä olen minä, Jumalalle olkoon kiitos, syntynyt, Dora kulta," sanoi hän ilosta sädehtivin silmin.
Se kuuluu Uudentalon alueesen ja on penikulman maasta; meidän käy matkamme siitä sivutse, missä tupa on ja kapteeni on pystyttänyt uuden kiven lähelle tupaa, ja kerrotaan että kapteeni käy siellä hyvin usein ja sitte hän palaa sieltä punaisin silmin, eikä kukaan käy saarella paitsi näin ja hm." "Mitä sitte?" "Niin katsokaas, herra.
Huttunen jatkoi: »Ja Join herroja niitä kun meni Ihalaisen matkassa, niin ne menivät niin tarkkaan, että Joilla pitää panna kaikki konjakkikaupat kiinni, kun ei ole enää ryypyn ostajaa. Niin lähtivät tarkkaan kuin torakat Pesosen tuvasta, kun tupa paloi.» Anna Liisa oli ihan sekaisin. Korvissa humisi Villen kertomus.