Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Hän oli viimeiseltä tuntikausia katsonut hyvin hartaasti Jaakkoa, ja väliin oli hän lausunut: "no ei olisi uskonut tuosta pojasta tuommoista miestä tulevan". Kenties hän huomasi, että Jaakko oli etevämpi kasvatustaan ja ett'ei tuo hänen etevyytensä suinkaan ollut hänen ansionsa.
Sanokaa, hywä Kolinen, mikä tuon teidän uuden kellonne nimi on sanokaa", kärtteli utelias Tiina. "Kaaleppikello tämä on", sanoi suntio tohtuneena. "Wai kaaleppikello... Wiwahtaapa se wähän ihmisen nimeen, mutta eihän se mitään haittaa... Paljonkohan tuo on maksanut?" "Wiisikolmatta markkaa." "Kylläpä on hintaa, mutta eihän sitä tuommoista helpolla...", arweli joku.
ONNI. Niin, me olemme todellakin maaliskuussa, täti hyvä ROUVA. Sinun ei tarvitse häntä puolustaa, ei ollenkaan. Missä se on sanottu, että tuommoista pitää tapahtuman joka vuosi maaliskuussa, missä? Ei, se ei milloinkaan saa tulla kysymykseen. Katso esimerkiksi tuomaria, meidän naapuriamme!
Kun syöt ja olet iloinen, niin poikasikin siitä lihoo. Ka, sehän valvoo! Tutuu! Ataa! ataa! Tuletko mummolle? Kyllä sinusta vielä laukunkantaja tulee! Marja heittihe penkille ja purskahti hillittömään, epätoivoiseen itkuun. No, nyt se taas! Elä nyt! Mikä sinulla on hätänä? Sano, puuttuuko sinulta mitään? En minä jaksa tuota tuommoista nähdä.
Mutta mitä tämä kaikki merkitsee? kysyi hän kamarineuvokselta, joka hiukan hämillään vetäytyi pois taulun äärestä, jota hän oli ihan kehyksen ääressä tarkastamassa. Kuinka sinä voit panna näytteille tuommoista ... mitä sinä luulet ihmisten tulevan tästä kaikesta sanomaan? Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat! Aiot siis antaa sen seista siinä? Tietysti!
"Liian te, herra, katselette tuota puuta tekin olette samallainen surullinen ihminen kuin hän älkää vaan tekin tehkö meille tuommoista kepposta, sillä Jumala auttakoon! sitten lähden pois pakoon koko tästä kihlakunnasta!" Kertomuksia kansalle 4. Kirj. Maurits Jókai Unkarin kielestä suomennettu. Werner Söderström, Porvoo, 1884.
Mutta nyt näen, että olen sinusta suuresti erehtynyt. Tuommoista uppiniskaisuutta en ole vielä koskaan nähnyt. En minä liioin, sanoi rouva Saksman, joka myöskin oli läsnä. Rouva Ahlholm suoristi selkäänsä ja loi vihaisen katseen Fannyyn.
"Minä en tahdo tuommoista kuulla!" kinasi Anni vastaan. "Mitä hauskaa koko kihlauksesta on, kun täytyy tuommoista puhetta kuulella?" "Isällä on oikein", keskeytti äiti. "Ole nyt viisas ja vaiti, pianhan tuo on ohitse ja sitte saatamme olla kahta iloisemmat". "Minun Annillani on oikein", sanoi Lents tavattoman vakavalla äänellä.
Aikoiko hän lyödä rouvaa vai pulloa, ei hän tiennyt itsekään, sillä kumpikin jäi tekemättä. Hänen kätensä vaipui alas, ja pullo sai seisoa rauhassa ja rouva puhua loppuun ja mennä matkoihinsa, matamin liikahtamatta paikaltaan ja sanomatta sanaakaan. Mutta sitte hän äkisti hypähti, pudistihe ja sylkäsi rouvan jälkeen. "Hyi tuommoista!" sanoi hän. "Ja hän sanoo itseään paremmaksi ihmiseksi!"
Mutta pian hän lakkasi siitä ja sanoi: "Hyvä Jumala, tämä ei ole oikein, tämä tekee minutkin niin kelvottomaksi, kun tuommoista puhetta pidän". Mutta Maranna lohdutteli näin: "Hyvinpä teetkin sättiessäsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät