Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Siinä Yöleniusta riemun ryypyt viljalta tervehteli, jotta hän väsyneenä kuusen juurelle käpertyi, kuin tuohi liekkivässä tulessa. Henttaleen aikaa nukkui hän ja sitten hirmusti väristen havahtui. Vilun tärisyttävä hammas oli tarttunut hänen hikisiin hartioihinsa eikä päästänyt ennenkuin häntä ryypyillä ja olkilyhteen kapalossa haudeltiin. Reetta. Voi sinuas, langennut herruus! Sere.
Minä uiskentelin kauan aikaa sillä lailla veden mukana, joka huljui sinne tänne valkeanharmaiden koivujen välitse, mutta kun kerran rupesin tarttumaan kiinni muutamaan, niin samassa sen tuohi kuoriutui minun käteeni ja kääriytyi itsestään minun ympärilleni niinkuin valkoinen lakana. Vesi tuntui samassa valuvan altani pois, ja oli kuin olisin ollut pumpulien päällä pitkälläni.
Kun tuohi rupesi lähtemään koivuista, kiskoi hän niitä katto-aineiksi ja puovasi rakennuksensa vesikattoon. Aikomus oli tuo kehä syksyllä valmistaa asuttavaksi. Riihi olisi ollut myös tehtävä, mutta sen tekoon ei riittänyt tällä kertaa aika eikä varat. Heti kun kirsi sen verran suli, kynti Jaakko menneen-kesäiset rukiin sänget suolla.
Mikä lie piioillani? Pestaisinpa mieki piian, Orjan ottaisin minäi, Kun ois tuohi vaattehena, Savi ruokana parassa; Tahi se syömättä eläisi, Tarkeneisi vaattehetta. Viisin piikoja pitäisin, Kuusin käskynkuulijoita. Vaan en nyt sanoa saata, Enkä tuota tuhma tunne, Mi on piru piioillani, Paha palkkalaisillani, Ei pysy minulla piiat, Orjat ei ne ollenkana. En elä elotta.
Jospa sinne tultaisiinkin, Onnelliset oltaisinkin, Siinä suuressa salissa Patriarkkojen parissa. Tuohi on minun nimeni, Koivusta olen kotoisin. Tuohesta tulee kalua, Sekä koppa että kontti, Vielä virsutkin välistä, Joilla maata marssitahan. Ennen näitä aikojamme Peitin tuohella pesämme, Katoin kaikki kartanomme Aivan leveillä levyillä.
"Käyn katsomassa tuota kinosta; pitele sinä hewosta kiinni sen aikaa." Minä kahlasin kinoksen tykö ja aloin sitä jalallani tonkia ja koetella. Kauan ei tarwinnut sitä tehdä, ennenkuin kinoksesta tuli jotain esinettä näkösälle. Se oli tuohi=kontti, täynnä leipäpalasia; se oli Kontti=Annan kontti! Luultawasti oli hän kuolon kanssa kamppaellessaan riisunut sen pois seljästään.
Menijäkin näki huomanneen jäljessään tulewan matkustajia, sillä hän wäliin seisahtui ja katsoi taaksensa. Lähetessämme meni hän tiepuoleen ja odotti siinä tuloamme. Me hawaitsimme nyt tuon jalkamiehen olewan hywin wanhan ja rypistyneen mummon, jolla oli iso tuohi=kontti seljässä. Hän seisoi wyötärettä myöten hangessa, päin tiehen, ja siinä asemassa teki hän meille nöyrän hywänpäiwän.
Tämä kylä, hyvä kylä, tässä minä häärin; Tämän kylän parahat tytöt itselleni käärin. Tämän kylän tytöt on kuin sokuritoppiloita, Niitä pojat halailee kuin Ruotsin rusinoita. Toinen lampi syvempi ja toinen matalampi, Toinen likka kovempi ja toinen lauhkiampi. Vaikka likka kiukussaan kuin tuohi tulessa palaa, Mieli menee hyväksi, kun aika poika halaa.
Tuli mies mitä parasta, Puhkesi punaverille, Vaan tuli pikkaisen pilalle Ihmisparka itseänsä, Kohta kairoa vajalle; Paperista kaira pantu, Toinen tuohesta tukittu. Tuohi kääntyi käppärälle, Vei on mielen miehen päästä, Kaatoi miehen mieron tielle, Kuuksi päiväksi kululle. Passin otti Paltamosta, Viimein kiersi Kiimingille, Venähti Vesan kylälle, Lautamiehen lattialle.
Paitsi muita, tiesi hän kertoa, että ensi sunnuntaina aiotaan vihdoinkin kuuluttaa ryöstöhuutokauppa. »Tulkoon!» Esa kiljaisi ja käyristyi kokoon kuin palava tuohi, puhisten ja kiiristellen. Muuten oli Kaapo kuullut, että Saviojan Ville ei olisi enää tohtinut sitä tehdäkään, mutta körttiläiset olivat yllyttäneet, luvanneet joukolla tulla huutokauppapaikalle ja muutenkin puolustaa Villeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät