United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Fredrika Charlotta Tengström syntyi Pietarsaaressa syysk. 1 p:nä 1807. Hänen isänsä oli tullinhoitaja, sittemmin hallituskonseljin kamreeri, Karl Fredrik Tengström.
Kapteeni oli kohta kahakan aletessa kadonnut, mihin, sitä ei ehtinyt kukaan huomata. Niin päättyivät ilta-huvit Rytilässä. Sopinee tässä sivumennen mainita, että tulliherra H , joka ensiksi akkunasta hyppäsi, pian tämän tapauksen perästä määrättiin K n kaupungin tullinhoitajaksi, kun edellisensä tullinhoitaja oli pantu huolimattomuudesta viralta pois.
Tullinhoitaja H eli sitten kivuloisena kaks vuotta ja kuoli, epäilemättä siitä ateriasta, minkä "maalaishuone oli hänelle voinut tarjota". Toisetkin tulliherrat, itse sekin, joka sittemmin viralta pantiin pois, tunsivat kuolinpäiväänsä saakka, ettei Rytilän illallinen ollut ylönkatsottava. Pahimmasti kumminkin kävi Anteron.
Piikana en ole milloinkaan ollut, minä olin huushollerska, oikea huushollerska, ja se on hävytöntä mammalta, että noin Piika ja huushollerska, onhan tuo yhdentekevää, ja piikahan minäkin olin ennenkuin JANNE. Herra patruuna, minä vakuutan minä en tiennyt en voinut uskoa TULLINHOITAJA. No, enkö sitä jo edeltäpäin arvannut, vaikket sinä TULLINHOITAJAN ROUVA. Vai minäkö? Aina sinä minua syytät!
LAURA. Niiden kanssa olemme tosin vähemmän tuttuja, mutta se on ainoa aatelisperhe kaupungissamme, ja olethan sinä istunut takseerauskomiteassa yht'aikaa paroonin kanssa ja kyllähän paroonitar häntä pitää sen verran silmällä, ettei hän saa juoda itseään aivan humalaan, niinkuin tapansa on. No seuraava? JANNE. Tullinhoitaja rouvineen.
Viini tuotiin, ja Pietari alkoi: »Oli aivan täpösen täynnä. Tullinhoitaja Olsen johti puhetta. Ensin puhuttiin sitä ja tätä, jota ei kukaan kuunnellut. Ihmiset alkoivat käydä uneliaiksi. Mutta sitten tuli vaali puheeksi, ja Björnholt sai puheenvuoron. Se vaikutti kuin piiskan-isku ihmisiin. Saat uskoa, että ne heräsivät.» »No, mitä hän sanoi?» »Hän on viekas.
"Ehkäpä hän pääseekin", virkkoi välittäjä, kun toinen viimeinkin lakkasi nauramasta. Mutta jo paljas ajatuskin sinnepäin sai värähdykset suun ympärillä näkymään selvemmin. "Antakaa anteeksi, hyvät herrat! Onko totta, mitä minulle kerrottiin, että on sähköteitse kutsuttu pelastushöyryä?" "Mitä?" virkahti tullinhoitaja ja kääntyi nopeasti ääntä kohti.
Sentähden kulki hän niin koukkuisena kuin mahdollista ja koetti olla niin vakavan ja järkähtämättömän näköinen kuin tullinhoitaja. Tämä viimeinen seikka oli mahdollisesti syynä siihen, että juuri ne silmät, joita hän mieluimmin olisi tahtonut välttää huomasivat kohta hänet. Hiipiessään tynnörien ohitse kuuli hän takanansa: "Mika puoliherra tuo on, tuo, jolla on pitkä nenä ja neulottu vyö?"
"Mitä sanotte tuosta, herra välittäjä?" sanoi hän, nauraen pehmeässä, tulipunaisessa parrassaan, joka oikein liekitsi päiväpaisteessa. "Mitä?" "Minusta tuo on oikea jöröjukka, vai mitä?" Pelastuksen-välittäjä nykäytti olkapäitään, jota voi selittää, miten ken tahtoi. Mutta tullinhoitaja nauroi taaskin ja sanoi: "Siinä on varmaankin kahvia, vai mitä?"
TULLINHOITAJA. No, katsos perhana! TULLINHOITAJAN ROUVA. Ei, tämä on toden totta loukkaavata! LAURA. Hyvä herrasväki, vähän virvoketta! Olkaa niin hyvät! JANNE. Niin, olkaa niin hyvät! Nyt olet taas juonut enemmän kuin kestät. PAROONI. Ke-kest Ei, mutta minua on nyljetty hä-hä-hävyttömästi ny-nyljetty. PAROONITAR. Ole nyt hiljaa ja istu tuohon, minä laitan kauluksesi.