Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Eugen, joka seisoi Main vieressä silitellen hänen tukkaansa, kumartui hymyillen alas ja suuteli häntä. Pikku tytön kasvoilla oli niin rauhallisen vakava ilme; hän oli niin selvillä etuoikeutetusta asemastaan, tietäessään olevansa "isän pikku Mai."
"Sinun isäsi on nyt minunkin isäni ja minun äitini sinun äitisi," selitti Risto "ja sentähden pitää sinun minua totella; pitäähän äiti?" "Pitää," myönsi äiti ja kun poika ei tahtonut vieläkään napistaan luopua, tarttui Kissa-Kerttu hänen tukkaansa sanoen: "vai et sinä tottele äitiäsi, kyllä minä sinut opetan."
No, juuri sillä matkalla, jos uskotte minua, määrättiin Minnie'n ja Joram'in hääpäivä. 'Määrätkäät se, Sir', sanoo Joram. 'Niin, määrää se, isä', sanoo Minnie. Ja nyt hän on asiakumppanini. Ja katsokaat tänne! Tämä on nuorin!" Minnie nauroi ja silitteli nauhalla sidottua tukkaansa pitkin silmäkulmiansa, samalla kuin hänen isänsä pisti yhden lihavista sormistansa tiskillä hyppivän lapsen käteen.
Kutka repivät tukkaansa tai vaatteitaan, kutka polkevat raivoissaan päähineitään maahan, jotkut harmissaan itkevätkin. Yleistä sekasortoa ja huutoja kaikkialla. VANHA UKKO Kummun reunalla, pui nyrkkiä pirttiä kohti, raivoisasti: Petitte, petitte, petitte, kurjat! Suku huononee! Isät tappelivat Liittuan rajalla pirtinpituinen hirsi veressä ui voittivat, miehiä olivat!
»Auttakaa!» kähisi Hermanni henkihieverissä. »Minä sinun, sen...», kirisi poika hampaittensa välistä, vääntyen polvilleen isän rinnan päälle. Mutta tuskin oli hän siihen päässyt, kun jo suutari kaksin kourin tarttui hänen tukkaansa ja tempaisi syrjälle. Pojan kädet irtausivat isästä, joka kipeästi valittaen huoahti. Nyt syntyi suutarin ja Köpin välillä kamppailu.
Olavi mörähti niinkuin häntä olisi pistetty puukolla rintaan. Sitte hän iski raivoissaan molemmilla nyrkeillään päähänsä että jysähti, kääntyi poispäin ja alkoi karata hurjasti edestakaisin, tukkaansa repien ja raivoten: »Minä tapan sinut ja minä tapan itseni tapan, tapan, tapan!»
Paksuun tukkaansa pujotetussa myrttikruunussa kantoi hän morsiuslahjaa, jonka kuningas itse äskettäin oli lähettänyt, ja se oli iso, pieneen, mutta välkkyvään timanttiseen kreivinkruunuun kiinnitetty kultaneula. Ei koskaan ollut Ester Larsson ollut näin kaunis, mutta ei koskaan niin nöyräkään sisimmässä sydämessään.
"En tiedä mitä olen," vastasi tyttö ja väistyi syrjälle; mutta samassa hän päästi huudon, sillä ikkunan ulkopuolella näkyi Niilon kasvot. Seuraavassa hetkessä au'aistiin ovi ja Niilo tuli hiljakseen kävellen takan luo, otti lakin päästänsä ja pöyristi kädellään tukkaansa, niin että se lensi otsan ympäri kuin hevosharja, ja pani sitten toisen jalan takansyrjään, virittäen tulta männynpuikolla.
»Ystäväiseni, tämä on katkeraa... Ja niin sääli sinua, ja minua myös» Hän tunsi Aletten lämpimät, kosteat kasvot poskellaan ja miten hänen ruumiinsa hytkähteli kouristuksentapaisesti hänen nyyhkyttäessään. Hän silitteli hänen tukkaansa koneellisesti, silitteli silittelemistään... »Meidän täytyy mukautua» sanoi hän alistuvaisesti. »Tyhjyyteenkö?» lausui Alette nousten äkkiä ylös...
Paul suuteli hienoa, lumivalkoista kättä. Kuutamo valaisi hänen mustaa tukkaansa, ja poppelit kuuluivat suhisevan yötuulessa. Lienee suloista rakastaa kuoleman jälkeen, varsinkin jos ei ole löytänyt rakkautta elämässä, kuiskasi kaunis ranskatar haaveilevan kaihomielisesti. Ken ei rakastaisi teitä, Herminie! Ken ei ilolla kuolisi tehdäkseen teidät onnelliseksi. Entä eläisi, Paul?
Päivän Sana
Muut Etsivät