United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdotteko tulla pieneen huoneeseeni? kysyi Paul hämillään ja punastuen, sillä hän ei ollut valmistautunut ottamaan vastaan semmoista vierasta. Tahdon, tahdon, neuvokaa minulle ovi! kuiskasi kaunis ranskatar malttamattomin kiireisin elein. Paul neuvoi hänelle portaat ja otti heti sen jälkeen hänet vastaan kamarissaan.
Paul suuteli hienoa, lumivalkoista kättä. Kuutamo valaisi hänen mustaa tukkaansa, ja poppelit kuuluivat suhisevan yötuulessa. Lienee suloista rakastaa kuoleman jälkeen, varsinkin jos ei ole löytänyt rakkautta elämässä, kuiskasi kaunis ranskatar haaveilevan kaihomielisesti. Ken ei rakastaisi teitä, Herminie! Ken ei ilolla kuolisi tehdäkseen teidät onnelliseksi. Entä eläisi, Paul?
Ja katso, kun rakastettava ranskatar tanssi sisään niin keveästi ja veitikkamaisesti kuin olisi hän ollut täällä kuin kotonaan, tapasi hän, samoin kuin presidenttikin, kuninkaan, joka loisti nuoruuden viehätystä: tasainen otsa oli taas kirkas, ja veitikkamaisuus leikki hänen suurissa, kauneissa silmissään.
On niin paljon kapinoitsijoita, virkkoi kaunis ranskatar huolettomasti. Mutta mimmoisia kortteja olette minulle antanut! Pelkkiä talonpoikia ja porvareita! Sehän on kauheaa. Yksi kuningas, yksi rouva ja yksi sotamies, kaikki muut hakkuja! Paul vetäytyi takaisin asettautuen ikkunankomeroon.
Oi, herrani, jatkoi kaunis ranskatar surumielisesti, teidän ei tarvitse minulle vastata, että surkuttelette onnetonta naisparkaa, joka on luullut itseään voimakkaaksi ja joka kuitenkin on kyllin heikko uskoakseen teille sen, mikä hänen ainiaaksi olisi pitänyt sulkea sydämeensä. Ymmärrämme toisemme, enkä tiedä, mikä nyt enää estäisi minua sanomasta teille kaikkea.
Kaunis ranskatar makasi siinä puettuna vaaleaan aamupukuunsa, mutta itse miltei vielä vaaleampana, pienoisella leposohvalla, joka oli vaaleansinisellä silkillä päällystetty. Hän näytti nukkuvan, mutta hänen rintansa ei kohoillut; tuuheat, ruskeat hiukset tulvivat, puoleksi palmikoimattomina, alastoman olkapään yli.
Hän tiesi varsin hyvin, että päättäväinen pieni ranskatar voi pitää sanansa, kun kerran oli saanut jotakin päähänsä. Jos teidän armonne ajaa edelleen Solnan kirkolle päin, niin näkyy kirkon länsipuolella pieni männikkö ja sen laidassa punaiseksi maalattu talonpoikaistupa. Mutta minä pyytämällä pyydän teidän armoanne... Onko hän kuollut? Ei vielä. Hyvä.
Porvarien rouvilta kun riistettiin valtioneuvoksetarten arvo, oli soirée en famille markiisitar Egmontin luona Kuningattarenkadun varrella. Niinkuin loistava meteoori oli tämä nuori ranskatar kohonnut taivaanrannalle himmentääkseen kaikkien muiden valon.
Himmeä kuutamo valaisi markiisitar Egmontin viehättäviä kasvoja, ja se punakin, joka äkkiä valoi hänen kasvoihinsa purppuransa, näytti tässä valaistuksessa aavemaisen kalpealta. Te täällä, madame! huudahti Paul peräti hämmästyneenä tästä odottamattomasta näystä. Oi, kuinka olen teitä etsinyt, kuinka olen teitä etsinyt neljä pitkää viikkoa! jatkoi vilkas ranskatar matalalla äänellä.
Olisiko tämän pitänyt karkoittaa hänet markiisittaren luota? Mitä merkitsi hänelle naisen sydän? Eikö hän satoja kertoja ollut pusertanut semmoisia sitrooneja ja sitten heittänyt ne tyhjinä luotaan? Mutta tämä kummallinen ranskatar ei antanutkaan pusertaa itseään tyhjäksi. Hänellä näytti kyllä olevan sydän kielen kärjessä eikä sitä kuitenkaan voinut saavuttaa paremmin kuin lähteestä kuutamoa.