Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Silloin paiskattiin ovi yht'äkkiä seinään ja samassa tuokiossa seisoi keskellä lattiaa Niemimäkelän isäntä! Hänen silmänsä säihkyivät vihasta ja hän katseli tuimasti ympäri huonetta, ikäänkuin jotakin saalista etsiäkseen. Kaikki huoneessa olijat joutuivat hämille, mutta Anni punastui punaiseksi kuin leppäkerttu ja hän vapisi niinkuin haavanlehti.
Jukke punalti tuimasti päätään, kasvot kuohahtivat tulisiksi, suu vetäytyi enemmän tavallista väärään ja paksujen huuliensa raosta oikein uhkaavan jyrisevällä painolla lausui: »Taitaapa Vaaralan isännällä ruveta tuulemaan housuihin. Taitaa linnaan lähtö alkaa lähestyä. Lähestyköön vaan, kyllä täältä autetaan.»
Tappelu oli muuttunut paoksi ja takaa-ajoksi: kierrettiin kentällä kuhilaitten ja hevosjoukkojen ympäri parittain, milloin takaa-ajajana oli korvenloukkolaisia, milloin pitäjäläisiä. Siten oli mylläkkä saanut vähän lauhkeamman luonteen, sillä iskut eivät enää niin alituiseen osuneet eikä kohti sattuneet. Mutta tuimasti siinä vieläkin oteltiin.
"Hegio." "Hegio!" huudahti Labeo hämmästyen. "Olisiko tämä kirottu konna juljennut ajatella vieläpä tämmöistäkin?" "Tämä konna", sanoi Isaak, "vihaa sinua niin tuimasti että hän rohkenee tehdä mitä hyvänsä kostoa varten." Labeo ei virkkanut mitään, vaan seisoi ihmeyksiin vaipuneena tästä sanomasta. Viimein hän kysyi: "Mutta kuinka sinä tämän tiedät?"
Ainoa kerta, jolloin hänen uusi miehensä pääsi herraksi perheessä, oli silloin kun hän oli ollut poissa kotoa ja saanut vähän liiemmäksi, kun hän tuli laukaten kotiin, astui huoneesen, katsoi tuimasti, jos Mertta lausui jotakin suututtavasti, joka tavallisesti tapahtuikin; silloin hän katsoi hyväksi ajaa hänet ja lapsetkin ulos, osoittaaksensa, että hän oli "herra" talossa.
Hän on juuri muutamia tunteja sitten sen minulle jälleen päivänselvästi osoittanut.» »Sinä erehdyt! Mitä hän teki sinulle?» »Hän nauroi.» Johannes pysähtyi peilin eteen. Rypisti kulmansa ja tuijotti tuimasti silmiin itseään. »Naiset nauravat aina», lohdutti ukko. »Ota hänet, valloita hänet! Hän nauroi vain sinun omaa avuttomuuttasi.» »Hän nauroi minun hienoimmille unelmilleni», huokasi Johannes.
Kuin ihmeellii'n kangastus Toivomme maasta Hän seisoovi raueten lehtien varjoss'. Ja nuorukaisen katse matkan päästä Kohden kaunist' morsiant' On teroitettu niinkuin hourailevan; Posken liekki siirtyy pois Ja sydän lyö tuimasti Paisuvass' rinnass', Ja sieluns on teiskova, kiertova kaaos.
Iikka oli ylioppilasten käytöksessä huomaavinansa ylönkatsetta kansaa ja sen kieltä kohtaan; silti tuo hänen kansallistaistelunsa esikoinen vihellys tuossa. Ylioppilaisiin sattui vihellys oikeaan paikkaan, sillä heti kun huihahdus kuului, lopettivat he laulunsa ja astelivat kylän nuorisoa kohden. Eräs heistä astui aivan Iikan nenän eteen ja kysyi hyvin tuimasti: "Miksikä vihelsit?"
Ponnistaen viimeisiä voimiansa kohosi nainen, pyörrätti tuimasti silmiänsä, ja vielä kerran jännittäen kaiken sydämensä koko katkeruuden ojensi hän kätensä päänsä yli ja huusi kansalle: "Kuolemani tulkoon teidän päällenne!" Samassa vaipui hän kuolleena maahan, vielä kuolemassakin kiinteästi katsellen Manliota.
Mutta se on varma, että silloin se on laadittu tämä paperi, ihan juuri silloin, huudahti Auno ja tapansa mukaan löi käsiään yhteen. Mutta silloin olivat nuo kirjan todistajat jo kumpikin kuolleet, huomautti konttoristi. Niinhän se on pitänyt ollakin, että siihen on täytynyt kuolleet kirjoittaa todistajiksi, sanoi Mikko ja tuimasti punalsi päätään.
Päivän Sana
Muut Etsivät