Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Vaan tuhon väistäntään oli valpas loistava Hektor, koht' alas kuuristui; yli kiitäen vaskinen keihäs kenttään iskeytyi. Kätehenpä Akhilleun taas sen temmaten irti jo Hektorin vei näkemättä Athene.
Korpelan isäntä ja paljon muitakin isäntiä menivät katsomaan, tokko siitä vielä eläjää tulee. Kun vielä saivat tietää, että viina oli Simolle tuhon tehnyt, niin ei he muuta osanneet kuin surkutella nuorta miestä, kun tuo jo alkoi sillä ijällä semmoisia teitä kuljeksia. Kohta oli Simon onnettomuus tunnettu jokaiselle kirkkomiehelle.
Mut korskeamielet epeijit saarsi jo kaupungin, tuhon sille jo uhkasi tuottaa, 733 vaan oli ottelon työläs työ heill' eessä sit' ennen; sillä kun loistavan auringon valo valkeni maille, rynnistimme me päin, Zeus turvana ynnä Athene.
Päät peittoon! Juhlamenoin ivaatteko Lihaa ja verta? Pois, pois kunnioitus, Tavat ja muodot, arvon osoitukset! Minusta kaiken aikaa erehdyitte; Kuin tekin, leiväst' elän, puutteen tiedän, Surua tunnen, ystäviä kaipaan. Noin alamaistuneina, kuinka voitte Mua pitää kuninkaana? PIISPA. Viisas, tietkää, Tuhosta kohdanneest' ei huoliin vaivu, Vaan huolell' estää tuhon kohtaamasta.
Se on lieto Lemminkäinen katsoi kerran kolmannenki, sanovi sanalla tuolla: "Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi, sata miestä soutimilla, tuhat ilman istumassa." Vaka vanha Väinämöinen jo tunsi tuhon tulevan, arvelee ajattelevi, siitä tuon sanoiksi virkki: "Vielä mä tuohon mutkan muistan, keksin kummoa vähäsen."
Suvaitsit olla huvitettu seurastani, ja se nosti minut omissa silmissäni. Siten sait minut kokonaan valtoihisi, enkä nyt irti pääse, en vaikka jo tunnen tuhon tulevaksi. Jos sinä näkisit minun ajatukseni, sinä, joka niin koetat »parastani» harrastaa. Sinähän olet raittiusihminen ja sinä koetat vaikuttaa minuun. Mutta sinä olet itse se kuuma, huumaava viini, joka jouduttaa perikatoani.
Kuin salamoitsija Zeus yht'äkkiä korkean vuoren kiireen kirkastaa pois siirtäen sankeat pilvet, kukkulat hohteess' ui sekä laaksot, rantojen törmät, pilvist' ilmestyy yläilmain pohjaton siinto: noin, kun ol' laivoilt' ehkäisseet tuhon tuiman akhaijit, hengähtää vähän saivat, ei toki talttunut taisto; näät sotimielten akhaijein eelt' ei iliolaiset suinpäin karkonneet pois tummien laivojen luota, vaan kovin iskivät vastaan, vaikk' oli väistyä pakko.
Tuo nainen oli lopultakin ollut tuhon naula hänen elämänsä veneessä! Miksi hän taipui vanhempiensa pakotukseen ja oliko tuo pakko edes ollut niin painava? Miksi hän muuttui sen jälkeen kovaksi, ylpeäksi ja käsittämättömäksi? Eikö hän ollut sinä hetkenä kuunvalossa puhunut, melkein vannonut jotain?
Oli kamala se yö, joka pian seurasi tuhon päivää, sillä vasta iltapuolella oli koski alkanut paisua ja pimeä yllätti. Nyt oli pantu toimeen täydellinen järjestetty vartioimis- ja tulvan vastustamistyö. Kylän miehet olivat alinomaa liikkeessä rientäen paikasta toiseen tukkeamaan aukkoja ja niihin kiviä ja puita kasaamaan.
Hän oli miettivän näköinen ja melkein puhumaton. Mustelma on kaulassanne tuolla niskan puolella ja laajajuurinen ajettuma näyttää syntyvän, sanoi Aaro. Saihan tuota joku takaapäin, nyrkilläänkö lienee iskenyt niskaani vai millä. Mustia verkon silmiä rupesi ilmestymään silmieni eteen ja luulin tuhon tulevan, kun lisäksi eräs sylineen jämeysi jalkaani ja rupesi kaatamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät