Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Nämä olivat juur'ikään menneet tavoittamaan isäntää, jonka tiesivät olevan työssä malkasillalla. Matkalla kohtasivat he Laurin, joka palasi tyhjissä vankkurissaan, ja kysyivät häneltä, oliko hän nähnyt emännän? "Tottapa hän on Järvenpäällä?" vastasi Lauri.
Tottapa hän, vahva nuorukainen, on siinä asiassa voittava vanhuksen: »Kun ei lie minulla mieltä, Kysyn mieltä miekaltani. Oi sie vanha Wäinämöinen, Lähe miekan mittelöhön!»
En tiedä, minulla kun oli ennalta saatu arvelu, mutta minusta näytti ikäänkuin Harry Drake olisi pitänyt Fabiania silmällä. Tottapa Fabiani oli sen havainnut, sillä hän kysyi minulta: Kuka on tuo mies? En tiedä, vastasin minä. Hän on vastoin luontoani! lisäsi Fabiani.
"'Toveri, sanoin minä, 'hevosesi juopi vankasti; se on hyvä merkki, kun hevonen pistää päänsä syvälle veteen. "'Tottapa juonee, vastasi hän Maurilaisella murteella; 'siitä on kokonainen vuosikausi, kun hän viimeksi joi. "'Sant Jagon puolesta, sanoin minä, 'sepä käy edelle kameeleistakin, joita olen Afrikassa nähnyt.
Suoraan sanoen, luulin minä ennenaikaan helvetin olevan jossakin paljoa kauempana. Mutta ethän sinä, hyvä lukija, ole käynyt maan sydämessä? Ja kun en minäkään ole käynyt siellä, ei meillä ole puolta ruveta väittämään kirjantekijätä vastaan. Tottapa hän itse asiansa parhaiten tiennee.
Tavattuani kapteini Corsicanin, sanoin minä hänelle, että tohtorin mainitsema kummitus ei ollutkaan nähnyt hyväksi näyttäytyä. Tottapa yö ei ollut tarpeeksi pimeäsen kuljeksimisille. Silloin pisti mieleeni, että koko tämä seikka oli vain Pitfergen keksimä pilanteko, jota sai harjoittaa Huhtikuun 1 päivänä, sillä Amerikassa ja Englannissa niinkuin Franskanmaallakin se on tavallista.
»Ei se nyt niin iso asia ole, jos Liisa on tapellut ja poikia vähän kurittanut. Tottapa siihen on jotakin syytä ollut: pojat ovat vallattomia. Antaa lasten sopia keskenään. Nehän ne parhaiten tietävät asiansa. Vanhempi, joka syrjästä sekaantuu eikä tiedä asioista eikä ymmärräkään, tuomitsee väärin.
Hilja oli tuntenut vähäisen piston omassatunnossaan ja tunsi sen nyt vielä paremmin, mutta hän oli harmissaan ja sanoi Paavolle: »Jos minä tahdon niin pukeutua kuin muutkin, enhän minä siitä pahene mutta tottapa et sinä enää pidä minusta mitään, koska aina olen silmissäsi moitteenalainen.»
Ei hän silmää siirtänyt, ei paikkaa muuttanut, mutta kaikki hänen vaistonsa ja aistimensa ahmivat tuon edessään ilkamoivan, heinänä helähtelevän, kaarena karehtelevan naisen olentoa. Miksi hän ilkamoi? Miksi hän näki vaivaa veikistellä? Tottapa hänellä oli omat syynsä siihen! Paavo Kontio ei ainakaan aikonut niitä häneltä tiedustaa. Aika nauraa, aika itkeä, aika naida, aika kuolla!
Olisi kelvannut katsoa Siikalahden Mikkoa ja nähdä, miten myrkyllisesti hän silmäili Hautalaista. »Kyllähän se täällä tiettään ilman sun sanomattasikin, murehdi sinä vain omia sakkojasi!» vinkaisi Siikalahden Mikko. »Ei siinä sen valtakirjassa monta nimeä ole.» »No tottapa sun nimes edes on?» kuului joukosta. Syntyi naurunrähäkkä. »Ja kysymyshän nyt onkin vain siitä, otetaanko se pitäjään vai ei.
Päivän Sana
Muut Etsivät